Wicca-traditioista

© Ytimennävertäjät


Kaksi ensinmainittua luokkaa, perinteinen brittiläinen noituus ja perhetraditiot, ovat jossain määrin kyseenalaisia. Gardner aloitti buumin kertomalla tulleensa initioiduksi maanalaiseen noitacoveniin ja Alex Sanders jatkoi sitä kertomalla tulleensa isoäitinsä initioimaksi. Myöhemmin Sanders kuitenkin pyörsi puheensa, ja hänen perustamansa alexandrialainen traditio onkin kopioitu gardnerilaisesta. Sanders ei kuitenkaan onnistunut anastamaan kaikkea aineistoa Gardnerin Varjojen Kirjasta (Book of Shadows), joten hän lisäili joukkoon omiaan.

On kyseenalaista, missä määrin perhetraditioita tai yleensä brittiläistä noituutta on säilynyt. Varmuutta ei ole siitäkään, otettiinko Gardner todella säilyneeseen noitacoveniin vai keksikö hän koko jutun itse. Joka tapauksessa myöhemmät "perhetraditionoidat" luottavat lujasti siihen, että koska Gardnerin tarina on wiccapiireissä suhteellisen laajalti uskottu, ei heidänkään tarinaansa epäillä. Jos on epävarmaa se, initioitiinko Gardner (wiccalaiseen) noitacoveniin, on vielä paljon epävarmemmalla pohjalla se, että vastaavanlaisiin säilyneisiin maanalaisiin coveneihin/perhetraditioihin olisi initioitu myöhemmin muitakin. Todennäköisemmin kyseessä ovatkin Gardnerin aikojen jälkeen ja hänen julkituomansa wiccan pohjalta syntyneet covenit, jotka koettavat pönkittää uskottavuuttaan ja arvovaltaansa alkuperästään keksityillä tarinoilla.

Koska wiccalaisuuden todellinen alkuperä jäänee ikuisesti hämärän peittoon, on varminta kutsua wicca-nimellä ainoastaan varmasti tunnettuja suuntauksia eli Gardnerin traditiota ja siitä versonneita jälkeläisiä.

Esiwiccalaiseksi taas voidaan nimittää sitä otaksuttua ja täysin hypoteettista uskontoa, joka edelsi Gardneria ja jonka olemassaolosta saadaan tuskin koskaan todisteita.

Oikeus wicca-nimeen

Mikäli uskotaan esiwiccan olemassaoloon, eli siihen, että Gardner todellakin initioitiin ikivanhaan noitauskontoon, sisältäisi wiccalaisuus sekä brittiläisen noituusperinteen säilymät, perhetraditiot että Gardnerin wiccan ja sen jälkeläiset. Koska esiwiccan olemassaolo on kiistanalainen - wiccasta voidaan mm. löytää yhtymäkohtia Gardneria varhaisempien kirjoittajien esityksiin (Charles Leland, Margaret Murray, Robert Graves, Dion Fortune) - lienee turvallisinta olettaa Gerald Gardnerin luoneen wiccan.

Tämä ei suinkaan heikennä uskonnon arvoa, niin kuin tuntuvat luulevan ne, jotka väittävät wiccan olevan 40 000 vuotta vanha uskonto. Gardnerin luoma wiccalaisuus olisi uuspakanuuden ensimmäinen airut, jonka innoittamana 1900-luvulla syntyi laskemattomia uusia pakanauskontoja ja -suuntauksia.

Gardner ei tietystikään luonut wiccaa tyhjästä. Hänellä oli varmasti pohjansa brittiläisessä noituusperinteessä - tämä perinne vain ei todennäköisesti ollut enää tuolloin uskonto, vaan se oli pikemminkin samanlaista kristillisvaikutteista kansanuskoa ja "taikauskoa" kuin millaista esimerkiksi Suomesta on vielä 1900-luvulla talletettu.

Lisäksi Gardnerin wiccan rituaalinen puoli pohjaa suuressa määrin länsimaisen seremoniallisen magian perinteisiin, joiden pohja taas lepää useimmiten juutalaisten kabbalassa. Gardnerillahan oli yhteyksiä seremoniamaageihin ja muihin "okkultisteihin". Suomeksi wiccan historiaa on käsitelty Vox Paganorumin numeroissa 1-3/2000.

Kuten on jo käynyt ilmi, sana "wicca" on nykyenglannin witch-sanan esimuoto puolentoistatuhannen vuoden takaa. Wicca on Gardnerin suuntauksen erisnimi (ja siksi Gardnerin alkuperäinen Wicca voidaankin kirjoittaa isolla); se ei ole yleisnimi, koska sana ei kuulunut tuon ajan englannin sanavarastoon.

Wiccalaisuus on alunperin samanlainen esoteerinen eli salainen traditio kuin esimerkiksi vapaamuurariuskin: Gardner initioi ihmisiä Wiccaan, ja nämä ihmiset seurasivat Wiccan oppeja. Vain traditioon initioiduilla oli oikeus nimittää itseään wiccalaisiksi. Wiccan perustajan opit ovat vielä tallella. Voidaan siis tarkistaa, mitä Wiccaan kuuluu.

Tämän suljetun Wiccan lisäksi nykyään tavataan lisäksi ainakin yksi suljettu, gardnerilaisuudesta eronnut traditio: alexandrialaisuus. Näiden kahden tradition ulkopuolella on lukematon joukko avoimia suuntauksia, joiden perusta lepää Gardnerin Wiccan päällä. Näillä suuntauksilla ei ole välttämättä paljoakaan yhteistä - ainoastaan jumalkäsitys (duoteistis-polyteistinen) ja rituaalikaavasto.

Wiccakenttää kokonaisuutena voidaankin kuvata nimityksellä wiccalaiset uskonnot. Tämä kattokäsite voidaan jakaa edelleen tradwiccaan ja neowiccaan alla kuvatulla tavalla. Pääasiallinen ero on siinä, että neowicca-suuntaukset saattavat muuttua aikojen saatossa, kun taas traditio ei muutu.

Osa wiccoista harjoittaa uskontoaan yksin. Tämä koskee erityisesti neowiccoja, joiden itserakennettu uskonto saattaa olla aivan ainutlaatuinen. Yksin harjoittavaa wiccaa kutsutaan solitaariseksi (engl. "solitary"). Myös tradwicca saattaa olla solitaari; ehkä hän on muuttanut uudelle paikkakunnalle, tai coven on voinut lakata toimimasta. Solitaarinen wicca ei ole mikään erityinen wiccalaisuuden luokka, ja koska sekä tradwiccat että neowiccat voivat olla solitaareja, ei nimitystä ole sisällytetty kuvaajaan.


Kuka Jaska? / Uskonto ja järki / Putkiaivot ja henkiaisti / Keitä ovat pakanat / Uskonnonvapaus / Löydä sisäinen pakanasi / Kristinusko, ainoa oikea uskonto? / Ainutlaatuinen kristinusko? / Valtionkirkko - aivopesukoneisto? / Pakanuuteen liittyviä termejä / Mikä tekee uskonnon? / Uskonnon ja elämänfilosofian ero / Vain yksi uskonto kerrallaan / Jumalkäsitykset / Mitä jumalat ovat? / Mitä wicca on? / Käsityksiä wiccalaisuudesta / Wicca-traditioista / Neowicca ja tradwicca / Mikä ihmeen "eklektinen wicca"? / Wiccalaisuuden piirteistä / What is Wicca? / Satanismi pakanauskontona / Kaikki jumalat = yksi jumala? / Jälleensyntymäoppi / Valaistuneet




Takaisin Jaskan pääsivulle
Takaisin Ytimennävertäjien pääsivulle