Kaikki tekstit & kuvat © Ytimennävertäjät

Olemme harmiksemme huomanneet, että monen lukijan mielessä muinaissuomalaisen uskonnon elvyttäminen yhdistyy äärikansallismieliseen ajatteluun. Ilmiö ei ole vain Suomen ongelma, vaan muuallakin suppeamieliset kansalliskiihkoilijat ja rasistit kailottavat paikallisten esikristillisten jumalten nimiä.

Uskonnolla ja poliittisilla päämäärillä ei ole kuitenkaan mitään tekemistä toistensa kanssa – tai niillä ei ainakaan pitäisi olla. Esimerkiksi valtaosa poliittisesti vihreistä saattaa olla (tapa)kristittyjä, mutta kristinusko ei silti suinkaan ole luonnonsuojelijoiden uskonto. Pikemminkin voidaan sanoa, että henkilö saattaa olla vihreä kristillisyydestään huolimatta.

Tilanne on aivan vastaava myös uussuomalaisten uskontojen kohdalla. Eli asia ei ole niin, että uussuomalaiset pakanat olisivat kiihkokansallismielisiä, vaan tällaisesta ideologiasta huolimatta joku saattaa uskoa olevansa uussuomalainen pakana. Me taas olemme sitä mieltä, että kukaan kiihkokansallismielinen ei todellisuudessa harjoita uussuomalaista pakanuutta – hän raiskaa sitä.

Nimittäin henkilö, jolla on tämänkaltaisia poliittis-ideologisia vaikuttimia, alistaa aina uskonnon omille päämäärilleen. Hän on täysin omaksumansa ideologian vanki. Eivät maamme jumalat ole ahdaskatseisia ja suvaitsemattomia kiihkoilijoita – nämä ovat puhtaasti inhimillisiä ominaisuuksia.

Niinpä jokainen kiihkoilija vääristää jumalten luonteen ja pilaa samalla jumalten maineen. Toivommekin, että kiihkokansallismieliset tahot pyrkisivät lisäämään tietämystään ja ymmärrystään – mainitunlainen näkemys kun on mahdollinen vain tietämättömyyden ansiosta.

Toivotamme tervetulleiksi uussuomalaisen pakanuuden pariin kaikki ne, joille uskonto ja jumalat ovat itsessään tärkeitä eivätkä poliittisia välineitä. Ihminen, jolla oikeasti on henkilökohtainen jumalsuhde, ei voi olla ahdasmielinen, koska ahdasmielinen ihminen ei pysty avaamaan jumalsuhdetta.

Seuraavassa tekstissä paneudutaan tarkemmin kansallismielisyyden ongelmaan.