Kaikki tekstit & kuvat © Ytimennävertäjät

Uussuomalaiset uskonnot pähkinänkuoressa:

1. Ei ole olemassa valmista uussuomalaista uskontoa, jonka voisi sormia napsauttamalla omaksua käyttöönsä. Jokainen uussuomalainen pakana joutuu itse rakentamaan uskontonsa. Laiskat pysykööt valmiiksi pureskelluissa tuontiuskonnoissa.

2. Uussuomalaisia uskontoja on ehkä yhtä paljon kuin uskoviakin, eikä uskonnoilla ole välttämättä mitään yhdistävää tekijää - paitsi muinaissuomalaisen pakanuuden ihannointi.

3. Yhteisiä jumaliakaan ei välttämättä ole. Se, mikä yhdelle uskovalle on tärkein jumala, saattaa toiselle olla vähäpätöinen haltija tai jopa pelkkä muinainen ihmissankari. Tämä riippuu hyvin paljon siitä, keiden tutkijain näkemyksiin kukin uussuomalainen uskonto pohjaa. Lisäksi oma maa on tärkeä, samoin veri- tai muunlainen yhteys muinaisiin esi-isiin; näiden rooli saattaa joillakuilla hipoa jumalallista.

4. Uussuomalaiset pakanat voidaan jakaa karkeasti kahtia: muinaisuskoa ja kansanuskoa tavoitteleviin. Muinaisuskoa tavoittelevat eivät tyydy kristillisvaikutteisiin jumalnimiin, vaan he haluavat penkoa esiin aitopakanalliset jumalat. Synkretististä eli kristillisväritteistä kansanuskoa tavoittelevien tehtävä on helpompi: heille riittävät ne jumalat, jotka vanhoissa lähteissä listataan. Toinen, ensimmäisestä riippumaton jako voidaan tehdä tiedon kautta tapahtuvaan (rekonstruktionalismi) ja intuition kautta tapahtuvaan (suomenjuurisuus) uskonnon rakentamiseen.

Uussuomalaiset pakanat

Miksi sitten pakana kokee omakseen mummon taikauskoiset höpinät? Syitä on monia. Joku on saattanut itse ajatella tietyllä tavalla maailmasta ja saa myöhemmin kuulla, että muinaiset suomalaiset ajattelivat juuri niin. Joku uskoo, että tässä maassa ovat luonnollisesti vahvimpia oman maan jumalat (tästä Maan vaikutus jumalistoon). Joku taas ajattelee, että kansan kollektiivinen alitajunta osaa parhaiten hyödyntää juuri vanhoja tuttuja jumaluuksia. Jonkun mielestä uskontoperinteen (tässä esim. subarktisen shamanismin) korkea ikä verrattuna esimerkiksi "sivistyskansojen" egyptiläisten ja kreikkalaisten uskontoihin osoittaa sillä olevan enemmän käytännön arvoa tai totuuspohjaa.

Uussuomalainen pakana pitää tärkeänä esivanhempiemme uskomuksia ja tapoja; ehkäpä siksi, että monelle vainajien ja esi-isien henkien palvonta on todellisuutta. Veriside koetaan myös henkisenä siteenä. Esi-isien henkien voima ja oman maan "väki" antavat uussuomalaiselle pakanalle voimaa, jollaista vieraiden tuontijumalten palvojat (mukaan lukien kristityt) eivät saavuta.

Varmasti jokainen pitää omaa uskontoaan juuri itselleen sopivimpana ja parhaana. Tämä ei silti tarkoita, että muiden uskontojen harjoittajia tulisi sortaa. Koska uussuomalainen pakana harjoittaa vapaasti ja ylpeästi omaa uskontoaan, hänen hengellinen itsetuntonsa on kunnossa. Siksi hänellä ei ole tarvetta pönkittää itsetuntoaan kiihkokansallisilla tai rasistisilla ajatuksilla.