Uskonnonvapaus© YtimennävertäjätMa 22.7.02
Suomeen syntyi 1990-luvun lopulla pakanayhdistyksiä, jotka tarjoavat tietoa pakanuudesta. Tämä on kannatettava päämäärä, mutta sellaisenaan riittämätön: suuri yleisö kieltäytyy ymmärtämästä tarjottua tietoa niin kauan kuin pakanuus on sen mielestä "paha" asia. Suurin este ihmisten ymmärryksen tiellä on se luulo, että kristinusko on Jumalan sanaa ja kaikki muut uskonnot Paholaisen houkutuksia. Tämän luulon murtaakseni käsittelenkin useissa kirjoituksissa kristinuskoa, sen syntyä ja kehitystä. Toivottavasti mahdollisimman moni lukija pystyy murtamaan aivopesun voiman itsessään; sen aivopesun, joka tarjoaa vankkumattomaksi ohjenuoraksi lauseen: "Jos sitä ei löydy Raamatusta, se on Paholaisen juoni ja vie iankaikkiseen kadotukseen!" Näitä sivuja voidaan pitää eräänlaisina pakanaherätyssivuina. Kun irtaudumme mustavalkoisesta tavasta hahmottaa maailmaa, ymmärrämme, ettei herätys ole sama kuin käännytys. Käännyttäminen on aktiivista toimintaa, jonka tarkoituksena on haalia omalle uskonnolle lisää kannattajia ja harjoittajia. Herättäminen puolestaan on ihmisten havahduttamista sen huomaamiseksi, että kaikki ei ehkä ole niin kuin heidät on saatu uskomaan. Käännytys on supistavaa ja vangitsevaa, herättäminen (tai tiedottaminen) laajentavaa ja vapauttavaa. Pakanaherätys pyrkii tietoa tarjoamalla avartamaan ihmisten näkemyksiä. Ihmisistä ei siis yritetä tehdä pakanoita, vaan heidät yritetään vain vapauttaa syntymäkirkkonsa mahdollisesta aivopesusta tajuamaan, että Yhden Ainoan Oikean uskonnon sijasta maailmassa on laskematon määrä samanarvoisia uskontoja; että pakanuus ei ole mitään sen huonompaa (eikä välttämättä parempaa) kuin kristinusko.
Todellinen uskonnonvapausMitä tarkoittaa uskonnonvapaus? Yksilötasolla se tarkoittaa sitä, että ihmisellä on oikeus harjoittaa juuri sellaista uskontoa kuin hänestä tuntuu parhaalta. Uskonto voi olla jopa nimetön ja itsekeksitty; se ei tee siitä huonompaa. Päinvastoin, paras uskonto on juuri sellainen, jonka ihminen kokee sataprosenttisesti omakseen. Ja todennäköisesti tällaisen uskonnon saa vain itse rakentamalla.Mutta jotta uskontoaan etsivä ihminen saisi joitain vertailukohtia, hänen kannattaisi tutustua jo olemassa oleviin uskontoihin. Vasta havaitsemalla, kuinka monella eri tavalla uskonnollisuutta ja jumalia voi hahmottaa, hän osaa valita itselleen mieleisimmän tavan. Lähipiirin tulisi antaa tukensa uskonnolliselle yksilöllisyydelle sen sijaan, että vanhemmat kieltäisivät lastaan lukemasta "noita humpuukikirjoja". Jos vanhemmat hieman miettisivät asioita, he ehkä ymmärtäisivät, ettei pakanuudessa ole mitään pahaa. Jos vanhemmat ovat hartaita kristittyjä, sitä suurempi syy heillä olisi tukea lastensa mielenkiintoa vaihtoehtoisiin uskontoihin ja näin osoittaa paljon puhuttua mutta vähän nähtyä kristillistä suvaitsevaisuutta. Eivät uskonnot hajota perheitä; ainoastaan suvaitsemattomuus voi sen tehdä. Uskonnonvapaus yhteisöllisellä ja yhteiskunnallisella tasolla taas tarkoittaa, että yksikään uskonto ei nauti erityisasemasta, vaan uskonnot ovat tasaveroisia. Tällöin "valtionkirkko" käsitteenä on lakkautettava ja kaikki uskonnot on saatettava lain silmissä yhtäläiseen asemaan. Ja tietysti muutoksen on vaikutettava myös käytännössä, ei pelkästään paperilla. Todellinen uskonnonvapaus edellyttää kuitenkin myös yksilötason toimintaa. Niin kauan kuin vanhemmat tuomitsevat lastensa hengellisen etsinnän, uskonnonvapaus ei toteudu, sanottiinpa perustuslaissa sitten mitä tahansa.
Takaisin Jaskan pääsivulle |