Pakanuuteen liittyviä termejä

Tämän luvun tarkoituksena on antaa lukijalle käsitys siitä, mitä pakanauskonnolla tarkoitetaan.

Laajimmassa merkityksessä pakanuudeksi kutsutaan kaikkea kristinuskon ulkopuolista, niin uskonnollista kuin uskonnotontakin liikehdintää. Selvyyden vuoksi suosittelen kuitenkin, että uskonnottomuus jätetään tämän kentän ulkopuolelle, koska sillä on jo oma nimityksensä: ateismi. Ateisti ei siis ole pakana vaan henkilö, joka ei usko jumalallisiin voimiin, ja kuten tämän sivun ensimmäisessä luvussa osoitan, on jumalien kanssa kommunikoimaton henkilö uskonnoton. Ja jos jumaliin ei usko, ei niiden kanssa voi myöskään kommunikoida. Pakana sen sijaan tarkoittaa uskonnollista ihmistä.

Palatakseni laajimpaan määritelmään: kaikki kristinuskon ulkopuolinen uskonnollisuus on pakanallista. Jotkut tarkentavat tätä siten, että kaikki juutalaisuuden, kristinuskon ja islamilaisuuden (joilla kaikilla on osittain yhteinen tausta) ulkopuolinen uskonnollisuus on pakanallista.

Pakanuus ilmiönä on kuitenkin sidoksissa kristinuskoon. Tätä ei pidä käsittää niin, että pakanauskonnot olisivat jotenkin sidoksissa kristinuskoon, vaan siten, että sana "pakanuus" määrittelemässä näitä uskontoja on peräisin kristillisestä perspektiivistä.

Tässä välissä on pakko kaivaa esiin ja leikellä osiin termi anti-kristillinen, koskapa se niin kiinteästi liittyy juuri tähän nimenomaiseen aiheeseen. Tämä vieraskielisen kirjallisuuden mukana suomen kieleen levinnyt termi on itseasiassa epäselvä, epäkäytännöllinen ja harhaanjohtava. Sen sijaan suosittelen yleiseen käyttöön otettaviksi suomenkielisiä sanoja epäkristillinen, vastakristillinen ja käänteiskristillinen, jotka kaikki osaltaan tarkentavat tuota termiä anti-kristillinen.

Epäkristillinen tarkoittaa yksiselitteisesti kaikkea kristinuskon ulkopuolista.
Vastakristillinen tarkoittaa sellaista kristinuskon ulkopuolista suuntausta, joka selvästi eroaa kristinuskosta, ja jonka kannattajat tahtovat tämän eron myös tuoda julki ja täten asettua kristinuskoa "vastustavaan" asemaan.
Käänteiskristillinen tarkoittaa kristillisen mytologian ja symboliikan piiriin kuuluvaa suuntausta, joka vastustaa kristinuskon ajatuksia ja kääntää ne päälaelleen. Tällainen suuntaus on esimerkiksi saatananpalvonta, jossa hylätään kristillinen Jumala ja käännytään tämän vastavoiman Saatanan puoleen. Saatananpalvonta ei näin ollen ole pakanuutta vaan käänteistä kristinuskoa (ks. Sagan kirjoitus Saatananpalvonta).

Pakanauskonnot voivat olla epä- ja vastakristillisiä, mutteivät käänteiskristillisiä. Kummankin ensinmainitun kallainen uskonto on pakanuutta, mikäli sen harjoittajat kokevat itsensä pakanoiksi. Ja koska "pakanuus" käsitteenä on ymmärrettävissä vain käännytysvimmaisen kristinuskon yhteydessä (kovin moni muu uskonto ei yritä kitkeä kaikkia muita uskontoja "väärinä"), tulevat kyseeseen vain kristinuskon vaikutusalueilla esiintyvät uskonnot. Näin ollen pakanoiksi tunnustautuvat uskonnonharjoittajat ovat yleisesti myös vastakristillisiä: he tuntevat jännitteen painostavan, käännyttämään pyrkivän kristinuskon ja oman uskontonsa välillä. Korostettakoon, että vastakristillisyys ei tarkoita, että pakana vastustaisi kristinuskoa ilman syytä. Pakana voi olla vastakristillinen puhtaasti siksi, että kristityt ovat niin vastapakanallisia.

Mikäli pakanauskonnoiksi lasketaan myös sellaiset uskonnot, joiden harjoittajat eivät itse koe olevansa pakanoita, kasvaa epäkristillisten pakanauskontojen osuus. Tämä johtuu siitä, että
1) kristinusko ei ole vallassa näiden uskontojen alueella, mistä johtuen
2) niiden harjoittajilla ei ole tarvetta puolustautua käännytykseltä,
3) joten he eivät ole vasta- vaan pelkästään epäkristillisiä.

Kristinusko on vertailukohta tässä tarkastelussa siksi, että se on käännytysvimmainen lähetysuskonto, ja joutuu siksi aina vasta-asemaan kunkin alueen alkuperäisuskontojen kanssa.

Uuspakanuus

Yleinen ja sangen pätevä määritelmä jakaa pakanuuden muodot paleo- eli vanhapakanuuteen ja neo- eli uuspakanuuteen. Näiden väliin sijoittuu vielä mesopakanuus. Paleopakanuudella tarkoitetaan puhtaita esikristillisen kauden pakanauskontoja, jollaisia ei taida tältä planeetalta enää löytyä. Mesopakanuus on siirtymävaihe, jonka aikana vanhapakanallinen kulttuuri vastaanottaa kristillisiä vaikutteita. Uuspakanuus merkitsee jo katkennutta pakanallista perinnettä, jota pyritään elvyttämään perinnesirpaleiden ja kirjallisten muistomerkkien avulla.

Uuspakana on henkilö, joka harjoittaa tällaista katkennutta ja uudelleenlöydettyä pakanauskontoa. Sen lisäksi uuspakanaksi kutsutaan myös henkilöä, joka harjoittaa vanhaa ja katkeamatonta pakanaperinnettä mutta joka ei ole syntynyt ja kasvanut tuon perinteen vaikutuspiirissä, vaan on vasta myöhemmin löytänyt sen. Kristinuskon suvaitsemattomuuden ja käännytysvimman vuoksi länsimaista löytyy nykyään ainoastaan uuspakanoita. Tulkinnanvaraisen poikkeuksen tekevät ne henkilöt, joiden vanhemmat ovat jo olleet uuspakanoita. Mikäli kasvatus on ollut puhtaan pakanallista, eli siitä on tietoisesti riisuttu kaikki kristillinen vaikutus, ei lapsi olisikaan puhtaasti uuspakana, vaan jotain "aidompaa". Koska lapsi kuitenkin varttuu ja kasvaa kristillisessä yhteiskunnassa eikä esimerkiksi omanuskoistensa muodostamassa yhteisössä, on ehkä sittenkin perustelluinta nimittää uuspakanoiden lastakin uuspakanaksi.

Uudelleenkoostetut eli rekonstruoidut pakanauskonnot kuuluvat tämän määritelmän mukaan uuspakanuuteen, vaikka jotkut tällaiset rekonstruktionalistit kokevatkin pikemminkin palanneensa vanhapakanalliseen vaiheeseen kuin elvyttäneensä uuspakanallisesti vanhan uskonnon. Koska "vanhaan palaaminen" tapahtuu kuitenkin uuspakanan tavoin eikä suinkaan aikakoneella, en näe syytä olla käyttämättä uudelleenkoostetuista uskonnoista uuspakanuus-nimikettä.

Elvytetty uskonto on sellainen, joka on jossain vaiheessa lähes kuollut, mutta jonka piirteitä on kuitenkin säilynyt suullisessa kansanperinteessä. Uudelleenkoostettu eli rekonstruoitu uskonto taas on jossain vaiheessa kuollut, mutta siitä on säilynyt kirjallisuudessa tietoja, joiden perusteella se voidaan jälleen ottaa käyttöön. Kummassakin tapauksessa osa uskonnon piirteistä on lopullisesti kadotettu, eivätkä ne siksi ole yhtä kokonaisvaltaisia kuin vanhapakanalliset tai välivaiheen uskonnot.

On toistaiseksi määrittämättä, onko retropakanuus sama vai eri asia kuin uudelleenkoostettu pakanuus, mutta yleisessä kielenkäytössä nimityksillä tarkoitetaan samaa.

Yksilötasolla uuspakana voidaan määrittää kahdella rinnakkaisella tavalla. Edellämainitun mukaisesti uuspakana on henkilö, joka harjoittaa jotakin uuspakanallista uskontoa. Toisaalta uuspakanaksi voidaan kutsua myös henkilöä, joka harjoittaa "uutena" jotakin vanhaa uskontoa - aivan samoin kuin taolaiseksi ryhtyvä kristinkastettu länsimaalainen on uustaolainen.

Noita vai pakana?

"Noita"-sana on sikäli ongelmallisempi ja saattaa aiheuttaa väärinkäsityksiä, että se on aina suhteutettava erikseen kuhunkin kielialueeseen. Esimerkiksi englannin kielessä sanalla "witch" (joka siis on sanakirjavastine suomen "noidalle") tarkoitetaan pakanainvälisessä keskustelussa useimmiten wiccaa, eli Wicca-uskonnon harjoittajaa.

Vox Paganorumin kaksoisnumerossa 1-2/99 olen käsitellyt suomen kielen magiankäyttäjäsanastoa, ja kyseisen aihepiirin nimityksistä ehdottomasti vanhin on juuri noita, joka voidaan palauttaa oletettuun suomalais-ugrilaiseen kielivaiheeseen (vanhastaan kutsuttu kantakieleksi) eli kuuden tuhannen vuoden taakse asussa *nojta. Sana on tietysti liittynyt senaikaiseen kulttuuriin hyvinkin kiinteästi, eli noita on ollut shamaani, parantaja ja pappi.

Koska me olemme kadottaneet tuon alkuperäisen kulttuurimme, en näe estettä noita-sanan ottamiseksi tarkoittamaan ketä tahansa magianharjoittajaa. Suomen kielen tämän aihepiirin sanoista se on ehdottomasti sopivin näin laajaan merkityskenttään sovitettavaksi.

Magia ja uskonto

Tämän määritelmän pohjalta esimerkiksi rukous (joka siis ei ole missään nimessä pelkästään kristillistä toimintaa) on magiaa, jos siinä pyritään vaikuttamaan asioihin. Mikäli kyseessä taas on esim. kiitosrukous, se lankeaisi sujuvasti uskonnon piiriin (siinä vuorovaikutetaan jumalten kanssa). Voidaan kuitenkin myös ajatella, että kiitosrukouksella pyritään varmistamaan jumalan suosiollisuus jatkossakin. Rukous olisikin näin ollen sekä uskontoon että magiaan liittyvä tekijä.

Magia voidaan jakaa myös suoraan ja epäsuoraan. Suora magia ei vaadi toimiakseen uskoa minkäänlaisiin jumaluuksiin. Sen käyttäjälle riittää, että kun hän keskittyy, elehtii ja/tai loitsii, jotain tapahtuu. Epäsuora magia taas toimii jumalten kautta. Rukous voidaan nähdä juuri tällaisena magiana: rukoilija pyytää jumalilta maagista apua saavuttaakseen päämääränsä.

Rituaali ja seremonia omaavat suurelta osin päällekkäiset merkityskentät. Niillä ymmärretään toimintajaksoa, jolla on selkeä alku ja loppu, ja jolla pyritään vaikuttamaan asioihin maagisesti. Haluttu asia voi olla jumalten huomion saaminen (rukous, kiitos, uhri), yhteisöhengen kohottaminen, tietyn jakson alkamisen tai päättymisen merkitseminen tai jonkin suhteen vahvistaminen.

Seremonia on jossain määrin tarkkarajaisempi, koska se tarkoittaa yleensä muodollisesti täsmällistä ja ennalta tunnettua rituaalityyppiä. Sen sijaan "pelkkä" rituaali voi olla suunnittelematon ja hetkessä luotu toimitus. Riitti on niin ikään hämärärajainen käsite, ja se lankeaa suurelta osin yhteen rituaalin kanssa.

Musta ja valkoinen magia ovat nimityksinä turhia tulkinnanvaraisuutensa vuoksi: se mikä on yhden mielestä hyvä asia, voi olla toisen mielestä ikävää tai kiusallista. Hyvä ja paha ovat myös samasta syystä tällaisia turhia käsitteitä: kukaan ei osaa määritellä hyvää tai pahaa absoluuttisesti, koska absoluuttista hyvää tai pahaa ei ole olemassakaan. Kaikki riippuu näkökulmasta.

Kuka Jaska? / Uskonto ja järki / Putkiaivot ja henkiaisti / Keitä ovat pakanat / Uskonnonvapaus / Löydä sisäinen pakanasi / Kristinusko, ainoa oikea uskonto? / Ainutlaatuinen kristinusko? / Valtionkirkko - aivopesukoneisto? / Pakanuuteen liittyviä termejä / Mikä tekee uskonnon? / Uskonnon ja elämänfilosofian ero / Vain yksi uskonto kerrallaan / Jumalkäsitykset / Mitä jumalat ovat? / Mitä wicca on? / Käsityksiä wiccalaisuudesta / Wicca-traditioista / Neowicca ja tradwicca / Mikä ihmeen "eklektinen wicca"? / Wiccalaisuuden piirteistä / What is Wicca? / Satanismi pakanauskontona / Kaikki jumalat = yksi jumala? / Jälleensyntymäoppi / Valaistuneet