Kaikki tekstit & kuvat © Ytimennävertäjät

Hiisi

Karjalaisilla on siksi oletettu tapahtuneen merkityksensiirros: hiisi > Hiisi, eli pyhän lehdon nimityksellä olisi alettu viitata myös lehdossa palvottavaan jumaluuteen. Ja lehtohan on luonnollisesti metsänjumalan valtakuntaa. Tässä vaiheessa alkuperäinen metsänjumalan nimi olisi siis jäänyt Karjalassa unholaan.

Hiisi-sanan alkuperä ei kuitenkaan ole selvä. Se on yhdistetty saamelaiskielten sanaan siida merkityksessä 'talvikylä', jonka yhteyteen se sopisikin äänteellisesti säännönmukaisesti: yhteinen lähtömuoto olisi *šijti.

Kuitenkin sana on yhdistetty myös saamen sanaan sieidi 'seita, palvoskivi', jonka alkuperä on tuntematon. Onpa sanalle esitetty myös kantagermaanista laina-alkuperää: se voisi palautua kantagermaanin sanaan *xķža 'luola, onkalo, louhikko'.

Kaksi viimemainittua selitystä sulkevat toisensa pois: jos hiisi-sana liittyy seita-sanaan, on sana rekonstruoitava *š-alkuiseksi; jos se taas liittyy germaaniseen sanaan, edustaisi se myöhäisempää kantagermaanisten lainojen kerrostumaa, jossa germaaninen frikatiivi *x olisi substituoitu itämerensuomen h:lla (vanhemmissa lainoissa se on substituoitu k:lla).

Mielenkiintoista on kuitenkin, että kumpikin vaihtoehto johtaa Hiiden jäljet maaperän tuolle puolen, kallioperään (vrt. maauskon kirjoitus Hiisi). Sukukansoillamme pyhä lehto sijaitsee usein mäellä, ja meilläkin lehto on usein rajoittunut kallioon. Niinpä ei ole lainkaan varmaa, että merkityksenkehitys olisi mennyt 'pyhä lehto' > 'pyhän lehdon henkilöitymä, haltija'.

Hiisi on saattanut alunperinkin liittyä kallioperään. Mikäli yhdistäminen seitaan tai kantagermaanin sanueeseen pitää paikkansa, hiisi olisi merkinnyt 'kivinen palvospaikka'. Ehkä yhtä kauan on tunnettu myös Hiisi tällaisen paikan haltijana. Mahdollisesti alkuaan erilliset Hiiden ja Tapion kultit olisi sitten jossain vaiheessa yhdistetty samaan pyhään paikkaan: paikkaan, jossa metsä ja kallio olisivat yhdistyneet. Tämä paikka olisi sitten saanut nimen lehto tai hiisi.

Pyhää lehtoa ovat usein luonnehtineet jalot lehtipuut, jotka pitkäikäisinä, kookkaina ja harvinaisina ovat olleet arvostettuja. Jaloista lehtipuista ainakin vuorijalava ja lehmus viihtyvät kallio- ja mäkialueilla; tämä on voinut olla eräs syy siihen, miksi Hiiden ja Tapion pyhät paikat on yhdistetty.

Tapio

Merkityksensiirtymäkin on helppo ymmärtää: metsän herraa on palvottu joko puuna, tai hän on asustanut jonkin suuren ja vaikuttavan puun luona tai itse puussa. Kansanperinteestä tunnetaankin runsaasti jälkiä Tapion hahmottamisesta nimen omaan puuna. Vastaavasti esimerkiksi Martti Haavion monimutkaiset selitykset "metsästysonnen antajasta" edellyttävät useita merkityksensiirtymiä, mikä heikentää niiden uskottavuutta.

Jo ammoin on Tapion lähtömuodoksi esitetty sanaa tapi, joka olisi lainattu germaaneilta merkityksessä 'puunrunko'. Germaaninen lainasana voi kuitenkin olla enintään noin 3 000 vuotta vanha, kun taas levikkinsä perusteella ehdottamani kantauraliin palautettava (itämerensuomesta ja samojedista tavattava) sana on varovaisenkin arvion mukaan paljon vanhempi. Tämä uusi todiste viittaisikin siihen suuntaan, että sana olisi joko sattumalta samannäköinen myös germaanissa, tai sitten se olisi lainattu germaaniin jostain suomensukuisesta kielestä.

Joka tapauksessa näyttää todennäköiseltä, että Tapio on johdos sanasta tapi 'puunrunko'. o-johtimella on voinut olla eri murteissa/kielissä hieman erityyppisiä merkityksiä. Näin Tapio näyttäisi olevan erittäin vanha metsänjumalan nimitys, kun taas Hiisi olisi alkuaan ollut seidan tai muun kallioperään liittyvän palvospaikan henkilöitymä eli haltija.