Satanismi pakanauskontona

Satanismi on ehkä kaikkein kiistanalaisin ja eniten kiivasta keskustelua herättävä aihe pakanakentässä. Tässä kirjoituksessa käsittelen satanismin sijoittumista suhteessa muihin pakanauskontoihin sekä sen "uskontoutta". Tilanteen epäselvyyden vuoksi käytän satanismista neutraalia nimitystä suuntaus.

Ensiksi on tietysti määriteltävä, mitä satanismilla tarkoitetaan. Pakanapiireissä satanismilla tarkoitetaan ensisijaisesti Anton Szandor LaVeyn vuonna 1966 perustamaa Saatanan kirkko -suuntausta (Church of Satan). Tätä ennen nimitystä "satanismi" oli käytetty jo ainakin eräästä "romanttis-dekadentista" taidesuuntauksesta ja ainakin englanninkielisessä kirjallisuudessa merkitsemässä saatananpalvontaa eli saatanauskoisuutta.

Mutta jos satanistit eivät halua tulla sotketuiksi saatananpalvontaan, miksi sitten harhaanjohtava nimi?

Jotta ymmärtäisimme LaVeyn, "nykyaikaisen" satanismin perustajan tarkoitusperät, on huomattava ensiksikin, että saatananpalvonta on käänteistä kristinuskoa: se toimii puhtaasti kristillisillä symboleilla ja käsitteillä. Saatananpalvojat uskovat kristittyjen Jumalaan, mutta ovat turvautuneet tämän vastavoimaan, Saatanaan. Saatananpalvonta ei siis ole pakanuutta, vaan puhtaasti kristinuskon sisäinen suuntaus. Tältä pohjalta ajatellen kristinusko ei olisikaan yksi- vaan kaksijumalainen uskonto (duoteismi). Lisää saatananpalvonnasta löydät Sagan kirjoituksesta Saatananpalvonta.

Satanismi sen sijaan ei ole käänteiskristillinen vaan vastakristillinen suuntaus: se ei sisälly kristinuskon kenttään, vaan vastustaa sitä ulkopuolelta, joten se on pakanuutta (kaikki nämä termit löytyvät Määritelmäsivulta).

Asian hahmottamiseksi on hyvä piirtää kuvaaja. Piirrä ensin ympyrä. Se on kristinuskon käsitekenttä. Jaa ympyrä pystysuoralla viivalla kahteen yhtä suureen puolikkaaseen. Vasemmalla puolella on kaikki se, minkä kristityt yhdistävät Saatanaan. Värjää tämä puoli tummaksi. Oikealla puolella on kaikki se, minkä kristityt yhdistävät Jumalaan. Jätä tämä puoli valkoiseksi. Piirrä eri värillä toinen samankokoinen ympyrä siten, että sen keskipiste on ensimmäisen ympyrän kehän ylimmässä pisteessä; siinä, missä on myös ympyrän jakavan viivan yläpää. Tämä toinen ympyrä on satanismin käsitekenttä. Tätä toista ympyrää ei jaeta osiin. (Todellisuudessa ympyrät olisivat ehkä vielä enemmän päällekkäin, mutta havainnollisuuden vuoksi esitän asian näin.) Kaikki se, mikä jää tämän toisen ympyrän sisälle, on satanistien mielestä ihmiselle täysin luonnollista toimintaa. Tämän ympyrän sisään kuuluu sekä kristillisiä hyveitä (ensimmäisen ympyrän valkea puolikas) että kristillisiä syntejä ja paheita (ensimmäisen ympyrän tumma puolikas). Satanistien ympyrän ulkopuolelle jää myöskin sekä kristillisiä hyveitä että paheita, sellaisia, jotka eivät satanistien mielestä ole luonnollisia. Satanistien Saatana ei ole mikään persoonallinen paholaisjumala, vaan juuri tämän ympyrän kattama kenttä: koko ihmisluonto. Hyvin merkittävä osa ihmisluonnon tärkeimmistä alueista (vieteistä, tunteista jne.) on kristinuskossa syntiä. Siksi satanistit ovatkin valinneet nimensä niin, että kristittykin ymmärtää heidän kannattavan erilaisia arvoja. Luonnollisia ja tukahduttamattomia arvoja, he vakuuttavat.

Lienee aiheellista vielä korostaa, että satanistit eivät käyttäydy väkivaltaisesti ja paheellisesti. He viettävät enemmän tai vähemmän normaalia elämää yhteiskunnan ja yhteisön osina.

Satanismin uskontous

Satanismia kutsutaan toisinaan ateistiseksi uskonnoksi, mikä esittämäni määritelmän pohjalta osoittautuu paradoksiksi: kun uskonto määritellään jumalvuorovaikutuksen kautta, ei ateistista uskontoa voi käytännössä olla olemassa.

Edelleen, mikäli satanisti kieltää kaikenlaiset jumalat, hän on määritelmän mukaan ateisti, eikä hänen suuntauksensa ole uskonto vaan elämänfilosofia. Mutta määritelmäsivun toinen kirjoitus jättää mahdollisuuksia myös satanismin uskonnoudelle. Esimerkiksi kohdat 3.1 (panteismi) ja 3.3 (endoteismi) voisivat sopia eräiden satanistien jumalkäsityksiksi. Mainittakoon tässä yhteydessä, että itse Anton Szandor LaVey, Saatanan kirkon perustaja, puhuu kirjassaan Satanic Bible sekä panteistisesta että endoteistisesta (itsensisäisestä) jumaluudesta - vaikka tietystikään hän ei käytä juuri näitä termejä. Endoteismia hän ei voisikaan mainita, koska en ollut vielä 1960-luvulla keksinyt sitä.

Vaikka siis satanismia yleisesti luonnehditaankin ateistiseksi filosofiaksi, on yksittäisten satanistien "ateismeissa" aste-eroja.

Esimerkiksi satanistioppaani Wookin jumalkäsitys on lähtökohdiltaan ateistinen, eli hän ei usko jumaluuksiin. Se, mitä jää jäljelle kun jumaluudet poistetaan kuvasta, hahmottuu hänelle jollakin tavoin jumalallisena. Tämä käsitys mahtuu panteismin lokeroon. Toistaiseksi toimivimman määritelmän mukaan panteismi yksin ei riitä uskontouteen: siinä ei kommunikoida, koska jumaluus on persoonaton.

Lause "Satanisti on oma jumalansa" jättää mahdollisuuden endoteismille. Tällöin jumaluus koettaisiin oman olemuksen rajojen sisäpuolella. Riippuu kuitenkin täysin kustakin satanistista, käsittääkö hän oikeasti olevansa/sisältävänsä jumaluuden. Ehkä lähtökohta on sama kuin panteisminkin kohdalla: kenttä pyyhkäistään tyystin puhtaaksi jumalista, ja katsotaan mitä jää jäljelle. Jos kaikkeus sinänsä koetaan jumaluutena/jumalallisena, kyseessä on panteismi, ja jos taas oma olemus kohoaa oman maailmankaikkeuden ainoaksi omaksi jumaluudeksi, kyseessä on endoteismi.

Endoteismin jumaluus on tietysti aina "persoonallinen" (ks. Jumalkäsitykset), ja sen (itsen) kanssa on mahdoton olla kommunikoimatta. Niinpä endoteismi sopii uskonnon lokeroon.

Endoteismin alaluokista enteismi on sitä, että panteistinen energia ilmenee erityisesti itsessä; astetta aktiivisempana kuin "pelkässä" panteismissa. Enteistinen panteismi ei siis sovi täysin persoonattomaan jumaluuteen (pelkkä panteismi).

Egoteismi (lukija antanee anteeksi latinan ja kreikan sekasotkun; ego kuvastaa kuitenkin mielestäni parhaiten tarkoittamaani käsitettä, ja lisäksi se on suurelle yleisölle ymmärrettävä sana) taas merkitsee yksiselitteisesti, että "minä olen jumala".

Jos taas satanisti edelleen kieltää kaiken jumalallisen maailmankaikkeudessa, on hän puhdas ateisti.

Listaan tähän yhteenvetona satanistien mahdollisia jumalkäsityksiä:

• Ateismi
• Panteismi
• Panteismi ja endoteismi
• Endoteismi

Listan neljästä kohdasta vain kaksi viimeistä oikeuttavat määritelmän mukaan "uskonto"-nimityksen käyttämiseen. Puhtaat ateistit ja panteistit olisivat siis uskonnottomia satanisteja. Heille satanismi olisi elämänfilosofia (ks. Määritelmäsivu).

Eikö tällaisesta suuntauksensisäisestä jaottelusta seuraa sekaannuksia? Mielestäni ei. Jumalkäsitys on niin tärkeä tekijä, ettei sen eriytyessä voida enää edes puhua yhdestä kiinteästä suuntauksesta. Vaikka ajatusmaailma muuten olisi kuinka samanlainen, eivät ateisti ja panteisti-endoteisti ole samanlaisia satanisteja.

Vaikka kaikkien satanistien kohdalla uskonnon kriteerit eivät täyttyisikään, ei olisi tarkoituksenmukaista esitellä satanismia erikseen kohdissa "uskonnot" ja "elämänfilosofiat". Luokittelun kannalta on siis käytännöllisintä niputtaa satanismi "pakanauskontojen" laajaan joukkoon: satanismihan voi olla uskonto, kuten yllä esitin.

Kuka Jaska? / Uskonto ja järki / Putkiaivot ja henkiaisti / Keitä ovat pakanat / Uskonnonvapaus / Löydä sisäinen pakanasi / Kristinusko, ainoa oikea uskonto? / Ainutlaatuinen kristinusko? / Valtionkirkko - aivopesukoneisto? / Pakanuuteen liittyviä termejä / Mikä tekee uskonnon? / Uskonnon ja elämänfilosofian ero / Vain yksi uskonto kerrallaan / Jumalkäsitykset / Mitä jumalat ovat? / Mitä wicca on? / Käsityksiä wiccalaisuudesta / Wicca-traditioista / Neowicca ja tradwicca / Mikä ihmeen "eklektinen wicca"? / Wiccalaisuuden piirteistä / What is Wicca? / Satanismi pakanauskontona / Kaikki jumalat = yksi jumala? / Jälleensyntymäoppi / Valaistuneet