Valtionkirkko - aivopesukoneisto?© Ytimennävertäjät
Pitämällä hiiren vasenta nappulaa alhaalla voit värjätä
haluamasi määrän tekstiä ja kopioida (CTRL + C) ja liittää
(CTRL + V) sen esimerkiksi tyhjään tekstidokumenttiin. Tuon
dokumentin voit sitten esimerkiksi printata ja viedä
vanhemmillesi tai uskonnonopettajallesi. Mutta varoituksen
sana: aivopesu istuu tiukassa...
Voimme nähdä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon mahtavana aivopesukoneistona: heti syntymän jälkeen lapsi kastetaan, ja hänet otetaan ilman omaa suostumustaan piilo-uskonnolliseen kasvatukseen, jonka seurauksena lapsi yleensä suhtautuu jo ala-asteiässä pelokkaan suvaitsemattomasti vieraisiin uskontoihin. Tämä johtuu siitä, että kirkko - tai lähinnä sen aivopesemät kasvattajat - opettaa, ettei muita jumalia ole... paitsi tietysti Saatana. Jos joku siis puhuu muista jumalista, ajatellaan automaattisesti moisen puheen olevan Saatanasta peräisin. Kirkko onkin menneisyydessä kunnostautunut kasaamalla kaikki vanhat jumalat järjestelmällisesti yhdeksi ja samaksi Saatanaksi. Muiden muassa eräät vanhat kotoperäiset jumalamme ovat kokeneet tämän kohtalon (ks. Perkele, vertaa myös Lucifer). Ilmeisesti käsky tällaiseen toimintaan on tullut itse Jahvelta eli Jehovalta, Ainoalta Oikealta Jumalalta (katso Ensimmäinen käsky). Mutta mikäs ihmeen kaikkivaltias se sellainen on, joka pelkää muita jumalia...? Jahven asenne osoittaa, että muita jumalia on olemassa, mutta mustasukkainen Jahve haluaa pitää hurskaat palvelijansa yksin itsellään. Tietenkään kaikki lapset eivät "aivopeseydy". Mutta useimmiten nämä poikkeukset eroavatkin kirkosta heti, kun vain vanhemmat antavat siihen luvan. He kokevat ehkä olevansa ateisteja, koska käsittävät sanalla "uskonto" tarkoitettavan ainoastaan kristinuskoa. Mutta on muunkinlaista uskonnollisuutta kuin kristinusko, esimerkiksi pakanuutta. Suomalaislasten vanhemmiltaan saama uskonnollinen kasvatus on yleisesti ottaen maallistunutta, eikä kristinuskon perusperiaatteita (kuten Jeesuksen jumalallinen alkuperä tai kuolleistanouseminen) juurikaan painoteta. Sen sijaan tärkeässä roolissa ovat kymmenen käskyä, tai pikemminkin kieltoa. Lapselle asetetaan tiukat rajat: älä tee tätä äläkä tuota. Kristillinen moraali upotetaan lapsiin niin syvälle, että vielä isompanakin, löytäessään kenties omanlaisensa uskonnon, lapsi odottaa henkeään pidätellen, iskeekö heprealaisten äkkipikainen ja ankara Jumala häntä salamalla. Ensimmäinen - ja siksi tärkeimpänä pidetty - käsky kun kuuluu: "Minä olen herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia." (Lähde: Katekismus 2000) Me Ytimennävertäjät haluamme antaa itsenäisesti ajatteleville nuorille uuden vaihtoehtomallin: me olemme pakanoita; me olemme hylänneet kristittyjen Jumalan, ja silti elämme ja voimme hyvin. Esimerkkimme voi antaa nuorelle voimaa alkaa seurata omaa tietään: sitä tietä, joka hänestä itsestään tuntuu oikealta ja juuri hänelle sopivalta. Pelon kahleet hellittävät. Tuo pelko, joka estää niin monia tapakristittyjä nuoria tekemästä oman sisäisen tunteensa mukaan, on selkein todiste siitä, että niin sanottu "kristillinen kasvatus" on aivopesua. Erilaiset uskonnot heijastavat erilaisten ihmisten maailmankuvaa sekä suhdetta ympäröivään luontoon ja "tuonpuoleisiin" olioihin. Mikrotasolla voidaan sanoa, että uskontoja on yhtä monta kuin ihmisyksilöitäkin. Tämän pitäisi olla terveellä järjellä ajatellen itsestäänselvyys. Kun tämä luonnollinen tilanne aletaan nähdä uhkana "ainoalle oikealle" uskonnolle siten, että ollaan valmiita tasapäistämään ihmisiä jo lapsesta alkaen, on jotain pahasti vialla. Mihin katosi se kristinusko, joka saarnasi lähimmäisenrakkautta ja suvaitsevaisuutta? Missä vaiheessa tilalle tuli tukahduttava, suvaitsematon ja pelolla hallitseva instituutio? Vieraissa uskonnoissa ei ole mitään pahaa. Erilaisuus ei ole muutenkaan paha asia, joten miksi se olisi sitä uskontojen kohdalla? Mitä kristilliset kirkkokunnat menettäisivät, jos ne kehottaisivat jäseniään lopettamaan pikkulasten aivopesun? Varmastikin joitain jäseniä eroaisi, ja valtionkirkon ollessa kyseessä myös tuloja menetettäisiin. Mutta koko kansan etua ja hyvinvointia ajatellen olisi parempi, että vanhemmat - mitä uskontokuntaa he sitten edustaisivatkaan - eivät tukahduttaisi lapsensa mielenkiintoa vieraisiin uskontoihin, eivätkä julistaisi pakanoiden ja epäjumalainpalvojien ikuista kadotusta. Tällaisesta ohjelmoinnista kun ei ole lapsen psyykkiselle terveydelle mitään muuta kuin haittaa. Kristityt eivät ole pakanoille uhka, miksi siis pakanat olisivat uhka kristityille? Kristillisen kirkon perusteellisen asennemuutoksen hyvänä puolena olisi uskonnon arvostuksen kohoaminen. Nuoret eivät enää kokisi kristinuskoakaan pakkoruotsin kaltaisena pakkopullana, vaan yhtenä vaihtoehtona. Totuus kun on, että jos jokin on pakollista, sitä vastaan kapinoidaan aina. Kun nuorille tarjotaan vaihtoehtoja, saadaan määrä korvattua laadulla: ne, jotka jäävät kristillisten kirkkokuntien huomaan, tekevät sen täydestä sydämestään ja vapaaehtoisesti. Ja vastaavasti ne, jotka kokevat jonkin muun uskonnon itselleen läheisemmäksi, voivat harjoittaa sitä avoimesti, ilman pelkoa sukulaisten ja ystävien kyräilystä ja pahoista puheista. Kristillisen maailmankatsomuksen sisällä on myös eräs vakava ongelma: saatanauskoiset. Saatanahan on kristillinen jumalhahmo, ja kirkon opetuksia vastaan kapinoivat nuoret kääntyvät automaattisesti tämän Jumalan vastustajan puoleen. Jos nuorille annettaisiin vaihtoehtoja, esimerkiksi pakanauskontojen esittelyn muodossa, saataisiin saatanauskoisuus varmasti vähenemään. Pakanathan eivät usko Saatanaan sen enempää kuin kristittyjen Jumalaankaan. Kiinnostuneet voivat lukea Sagan kirjoituksen Saatananpalvonta ja me.
Takaisin Jaskan pääsivulle |