 
PIHLAJASorbus© Ytimennävertäjät
UlkomuotoTunnetuin pihlajamme on kotipihlaja (aucuparia), joka kasvaa joko pensasmaisesti tai sirona puuna. Sen tärkeimpänä tunnistusmerkkinä ovat syksyllä ilmaantuvat punaiset marjatertut, jotka houkuttelevat luokseen runsaasti erilaisia lintuja. Pihlajan juuret ovat hyvin vahvat, niinpä se pysyy pystyssä kovassakin myrskyssä. Pihlaja ilmoittaa kesän saapumisesta kesäkuun alussa kermanvalkoisin, voimakkaasti tuoksuvin kukin.Pihlaja tulee täysi-ikäiseksi ja alkaa kukkia ollessaan 20-vuotias. Sen elinikä on verrattain lyhyt, korkein elinikä Suomen oloissa on ollut 120 vuotta. Pituuskasvu jää myös vähäiseksi, kuten muillakin pensasmaisesti kasvavilla puilla.
KasvilääkintäPihlajaa on käytetty, ja käytetään edelleen, monipuolisesti lääkinnässä. Sen marjoja ja niistä valmistettua mehua käytetään kihtiin, munuaissairauksiin, ripuliin, keripukkiin ja verisuonten kalkkeutumiin ja kovettumiin. Pihlajanmarjat parantavat ruokahalua. Lehdistä valmistettu tee on lievästi ulostavaa ja virtsaneritystä lisäävää.
Tarinat ja uskomuksetTuskin löytyy toista yhtä pyhää puuta, kuin mitä pihlaja on ollut ja on edelleen Suomessa. Pihapihlajan istutus uudelle pihalle on perinne, joka on taas nousemassa arvoonsa. Pihlaja ja koti kuuluvat yhteen, samoin pihlaja ja emäntä. Pihlajanmarjojen päästä löytyy viisisakarainen kuvio, aivan niinkuin katajanmarjastakin. Tämä on ollut selvä merkki siitä, että koko puu omaa maagisia voimia ja pihlajaa onkin käytetty paljon monenlaisessa ennustamisessa ja suojelustaioissa. Puu on selkeästi feminiininen ja se on liitetty sellaisiin jumalattariin, kuin Mielikki ja Brigid. Pihlaja on arvostettu puu myös muualla maailmassa ja se on saanut useita lempinimiä matkansa varrella: elämänpuu, parantava puu, noitapuu, Thorin apuri, silmänilo jne. Noidan taikasauva on traditionaalisesti valmistettu pihlajasta. Skandinaavisessa mytologiassa pihlaja pelastaa Thorin hengen ja sitä kunnioitetaan talvipäivänseisauksena, sillä se toisti kuun ja auringon valon kimaltelevina "tähtinä" huurteisilla oksillaan. On mahdollista, että myös tämä tapa on osaltaan vaikuttanut jouluperinteisiimme. Useiden traditioiden toistama "hengenpelastus"-tarina johtuu luultavasti siitä, että etenkin pohjoismaissa pihlajanmarjat olivat elintärkeää ravintoa sydäntalvella. Niiden keripukkia ehkäisevä ja yleiskuntoa parantava vaikutus esti ihmisiä kuolemasta puutostauteihin talven aikana. Irlantilaisen legendan mukaan pihlajanmarjat, jotka poimittiin tietyssä kuun vaiheessa, nuorensivat syöjäänsä jopa 70 vuotta. Pihlajia on istutettu haudoille ainakin Englannissa, Irlannissa ja Pohjoismaissa, sillä sen punaiset marjat symboloivat sekä kuolemaa, että uutta elämää.
Omat elämykseniPihlaja on minulle aina ollut pihaneito. Sen valkoinen, imelältä tuoksuva kukkapaljous on kuin pitsiä, sen vihreät, tuulessa havisevat lehdet jättävät puun alle viileän ja virkistävän oleilutilan ja viimein, syksyllä, punaiset marjat uhmaavat maistajiaan kirpeydellään. Pihlajaan haluaisi sulautua, se on jokaiselta piirteeltään niin täydellinen kuin nyt pyhä puu voi olla.Ajattelen mielelläni, että pihlaja on sekä naisille että miehille mysteerioiden puu, sillä sillä on paljon kerrottavaa molemmille. Perkeleen puolisoksi sitä myös ajattelen, maaemon ulkoiseksi muodoksi, joka kannustaa ukkosta ja sadetta hurmioon. Kovalla tuulella ja sateen piiskatessa pihlaja näyttää sitkeytensä. Muutamia marjoja voi tippua, mutta enimmäkseen pihlaja kestää myrskyt niin hyvin, että sitä on pakko ihailla. Puu on selkeästi suojautumisen mestari ja siksi pyydän siltä pienen oksan suojaksi pitkille matkoille; sekä autossa että talon ovessa on omansa suojaamassa. Kunnioita.
Puun päivä 27.9. / Puiden ja metsän lähestyminen / Haapa / Kataja / Koivu / Kuusi / Lehmus / Leppä / Mänty / Omenapuu / Orapihlaja / Paju / Pyökki / Pähkinäpensas / Saarni / Tammi |
Takaisin Puiden olemus -sivulle
Takaisin Ytimennävertäjien pääsivulle