 
PAJUSalix© Ytimennävertäjät
UlkomuotoPohjoisella pallonpuoliskolta tunnetaan noin 300 pajulajia ja Suomessa niitä esiintyy 23 lajia, sekä lukuisia risteytymiä. Yleensä ne voidaan jakaa tunnistusta helpottaakseen kahteen ryhmään, pensasmaiset pajut ja puumaiset raidat. Siltikin pajuja on erittäin vaikea tunnistaa toisistaan ilman perusteellista tutkimusta. Tunnistusta hankaloittaa sekin, että täällä myös viljellään useita pajulajeja koristekäyttöön. Kaikki pajut viihtyvät kosteassa kasvupaikassa, ojanpientareilla ja veden äärellä. Pajunkissat, eli pajun kukinnot, ovat ensimmäistä ruokaa keväällä herääville hyönteisille, kuten mehiläisille ja perhosille.
KasvilääkintäPajun kuori on yksi ihmiskunnan vanhimmista lääkkeistä. Se alentaa kuumetta, hillitsee tulehduksia ja lievittää kipua. Sitä käytetään kuumetaudeissa, flunssan hoidossa, reumaattisissa vaivoissa ja ulkoisesti vaikeasti paraneviin haavoihin.
Tarinat ja uskomuksetPajusta meille tulevat ensimmäiseksi mieleen pajunkissat, kevään ensi merkit. Pajun oksilla tapahtuu virpominen, joka on yhdistetty lähinnä kristinuskoon, mutta jolla on paljon vanhemmat perinteet. Nukkuvia perheenjäseniä on keväisin herätelty pajunoksalla lyömällä ja se, joka ensimmäisestä iskusta jo nousi, pysyi terveenä ja energisenä koko loppuvuoden. Tämä perustui pajun uudistavaan ja parantavaan voimaan. Pajusta on valmistettu paitsi koreja ja muita tarve-esineitä, myös taikavarpu, kaivonpaikan etsimisessä käytettävä apuväline. Pajusta veistettiin myös pajupilli, jollaisen melkein jokainen on lapsena itselleen tehnyt. Pajupillillä on mahdollista kutsua luokseen metsän ja veden henkiä ja haltioita. Paju on liitetty aina veteen ja kuuhun, siksi se on pyhä puu esim. Hekatelle ja Dianalle. Pajua on käytetty paljon magian apuvälineenä, sen avulla tulevaisuuden näkeminen helpottui ja kuolleet heräsivät henkiin. Pajusta tehty kruunu on auttanut veden haltioiden kanssa kommunikoidessa. Vanhojen pajujen väitetään olevan kuolleita noitia ja muuttuvan öisin käärmeiksi.
Omat elämykseniKukapa ei pajunkissoja rakastaisi! Lapsena pajunkissat olivat minulle jäniksiä, pieniä jäniksenpoikasia ja uskoin vakaasti, että niistä syntyisi aikanaan isoja jäniksiä. Vieläkin on pakko koskettaa pajunkissalla poskea ja tuntea sen pehmeys iholla, laittaa ihan silmät kiinnin ja tunnustella kevättä.Tiheät pajukot ovat aina täynnä erilaisia pikkulintuja, niiden liikkeitä ja kuhinaa on hauska seurata pienen matkan päästä. Nuorempana löysin hyviä piilomajoja pajukoista, enkä koskaan tuntenut tarvetta rakentaa majoja. Eräässä pajukossa säilytin pyhimpiäni; merkityksellisiä kiviä ja tuohenkappaleita, joihin olin kirjoittanut taikoja. Koulun jälkeen vietin aina pajumajassani hiukan aikaa, olihan se kotimatkan varrella. Tuntui hyvältä olla piilossa pahalta maailmalta edes kerran päivässä. Virtaa.
Puun päivä 27.9. / Puiden ja metsän lähestyminen / Haapa / Kataja / Koivu / Kuusi / Lehmus / Leppä / Mänty / Omenapuu / Orapihlaja / Pihlaja / Pähkinäpensas / Saarni / Tammi |
Takaisin Puiden olemus -sivulle
Takaisin Ytimennävertäjien pääsivulle