OMENAPUU

Malus sylvestris

© Ytimennävertäjät

Ulkomuoto

Metsäomenapuu on viljellyn omenapuumme yksi kantamuoto. Sen erottaa tarhatusta omenapuusta esim. se, että sen lehtien alapinta on kauttaaltaan valkean nukan peitossa. Metsäomenapuun kasvutapa on pensasmainen, eli se kehittää itsestään monihaaraisen. Sen vanhat oksat muuttuvat piikikkäiksi ja muodostavat puun ympärille tehokkaan suojamuurin. Metsäomenapuun hedelmät ovat viljeltyjen muotojen hedelmiä kovempia ja kirpeämpiä. Se viihtyy avoimilla, aurinkoisilla paikoilla, kuten lehtoniityillä.

Metsäomenapuu ei kasva kovin isokokoiseksi, yleensä se tulee 2 - 8 metriä korkeaksi, sillä se keskittyy mieluummin kehittämään uusia runkoja, kuin pituutta entisiin. Ikää tälle metsänreunan hedelmäpuulle saattaa kuitenkin kertyä jopa 250 vuotta.

Kasvilääkintä

Omenanlehdistä valmistetaan teetä, joka tuoksuu hyvälle, ehkäisee verisuonten kalkkeutumista ja lisää virtsaneritystä. Sitä käytetään kihdissä ja reumaattisissa vaivoissa. Hedelmät taas helpottavat ruuansulatusta, vatsavaivoja, närästystä ja ripulia.

Tarinat ja uskomukset

Omenapuu on kautta aikojen liitetty rakkauteen ja naisellisuuteen. Metsäomenapuu on Afroditelle pyhitetty, ikuisen elämän ja kauneuden puu. Se on tärkeässä asemassa myös kelttiläisessä ja pohjoismaisessa perinteessä. Kun omenan halkaisee poikkisuuntaan, sen kodassa on nähtävissä viisisakarainen muoto. Tämä on liittänyt omenapuun tiukasti elämän kiertokulkuun, se on sekä syntymän, että kuoleman symboli. Mustalaiset uskovat, että tämä on ainoa oikea tapa halkaista omena ja että omenan jakamisesta hyötyvät etenkin rakastavaiset. Mustalaishäissä oli puolisoiden tapana jakaa omena tällä tavoin, joka takasi avioliitolle pitkäikäisyyden ja viisauden. Omenassa piilevät myös ikuisen elämän ja runouden salaisuudet. Saduista olemme oppineet, että myrkytetty omena on helppo ujuttaa pahaa aavistamattoman uhrin lautaselle. Omena esiintyy niin kristillisessä, kuin kelttiläisessäkin mytologiassa puuna, joka kasvaa viisauden ja tiedon puutarhassa. Omenapuu symboloi vuodenaikoja, elämän eri vaiheita ja sitä vartioi käärme, eräs Cerridwenin muoto. On aika selvää, mistä varhaiset kristityt tarinansa löysivät ja millä tavoin sitä muuttivat. Monin paikoin maailmaa metsäomenapuille annetaan vieläkin uhreja, jotta saataisiin hyvät ilmat sadolle. Suomessa metsäomenapuu on uhanalainen, eikä sitä saa vahingoittaa.

Omat elämykseni

Vanhat omenapuut ovat aina olleet minulle rakkaita. En ole niinkään kiinnostunut hedelmäsadosta, sillä hyvin vanhat puut harvoin jaksavat kantaa virheettömiä hedelmiä. Vanhoilla omenapuilla on valtava määrä viisautta jaettavana ja erityisesti olen oppinut, että puusta on apua silloin, kun pyrkii opettelemaan perinnetaitoja, kuten säilöntää, leipäjuuren tekoa, kehräystä, puutöitä jne. Jostain syystä sitä vain ajautuu omenapuun alle kehräämään ja kuulee esiäitiensä kuiskivan ohjeitaan korvaansa.

Koen omenapuun toimivan nimenomaan kanavana esivanhemmilleni, ehkä tällä puulla on suvulleni jokin erityismerkitys. Omenapuu on etenkin syyssateilla elämys sinällään; kiipeän vahvimmalle oksalle istumaan, kun pisarat ropisevat lehdille.

Maistele.


Muut Puiden olemuksen tekstit
Puun päivä 27.9. / Puiden ja metsän lähestyminen / Haapa / Kataja / Koivu / Kuusi / Lehmus / Leppä / Mänty / Orapihlaja / Paju / Pihlaja / Pähkinäpensas / Saarni / Tammi

Takaisin Puiden olemus -sivulle
Takaisin Ytimennävertäjien pääsivulle