Kaikki tekstit & kuvat © Ytimennävertäjät

Usein kysytty kysymys uussuomalaisiksi pakanoiksi mielivien huulilla on se, miksi uussuomalaisesta pakanuudesta on niin vähän tietoa tarjolla? Suurin syy on se, ettei valmista materiaalia ole olemassa. Kukaan ei ole vielä toistaiseksi pystynyt esittelemään täydellistä rekonstruoitua muinaispakanuutta kirjallisessa muodossa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö tietoa olisi saatavilla tai etteikö uussuomalaista pakanuutta harjoitettaisi lainkaan.

Uussuomalaisille uskonnoille on tyypillistä olla usein ainoiden harjoittajiensa henkilökohtaisia koosteita muinaissuomalaisista uskonnoista, ja siksi niiden luonnekin on henkilökohtainen, eikä näitä uskontoja esitellä muiden pakanauskontojen ohessa juuri tästä syystä.

Muinaissuomalaista pakanuutta ovat kuitenkin käsitelleet myös kirjallisesti monet tieteen- ja taiteentekijät. Uussuomalaisista uskonnoista kiinnostunut joutuu vain kaivamaan tuon tiedon itse esiin ja seulomaan sen kriittisellä seulalla, sillä informaatio voi olla hyvinkin ristiriitaista, uskonnollisesti tai poliittisesti värittynyttä. Lisäksi ne kuvat muinaissuomalaisesta pakanuudesta joita on saatavilla, ovat poikkeuksetta hajanaisia, lähinnä uskontojen ulkoisiin muotoihin (rituaalit, runot, jumalten tehtävät) keskittyviä, eikä niiden pohjalta ole siten helppoa luoda elävää uskonnollisuutta.

Oman lisänsä tuo sekin, ettei etsimään ryhdyttäessä aina ole selvää kuvaa siitä ajanjaksosta, josta muinassuomalainen uskonto halutaan löytää. Uusimmat ja yleisimmät kerrostumat muinaisuskossa keskittyvät maanviljelykseen ja karjanhoitoon. Tästä kerrostumasta useimmat lähtevätkin liikkeelle, mutta on muistettava, että on muitakin vaihtoehtoja. Jollekulle parempi lähtökohta voi olla esim. pyyntikulttuuri, jossa siinäkin on useita kerrostumia. Siksi kaikki uussuomalaiset pakanat eivät ole samanlaisia mitä tulee esim. vietettäviin juhliin ja huomioitaviin jumalistoihin.

Rekonstruoidun uussuomalaisen uskonnon koostaminen vaatii siis kosolti vaivannäköä ja kärsivällisyyttä. Ja vaikka apua siihen, mistä voi lähteä liikkeelle, on tarjolla, on suurin osa työstä tehtävä itse ja vailla opastusta.

Täytyy myös muistaa, ettei tieteen avulla löydettyjen fragmenttien eli sirpaletietojen tarkoituksenakaan ole esitellä elävää uskontoa vaan tarjota vain mielikuvia siitä, minkätyyppistä esivanhempiemme uskonnollinen elämä on ollut. Rekonstruoitu uskonto ei koskaan ole tieteellistä, vaan henkilökohtaista ja uskonvaraista.

Nykypakana elää modernissa maailmassa, jossa monet muinaissuomalaiset tavat ovat menettäneet merkityksensä tai ainakin mielekkyytensä. Metsästyksen onnistuminen tai pellavan kasvu ei ole välttämättä nykyihmiselle olennaista tai läheistä, siksi muinaissuomalaiset raamit onkin rakennettava uudelleen, yksilöllisesti. Tästä huomaamme, ettei kirjoihin, tieteeseen, tutkimukseen tai kansanperinteeseen nojautuva ihminen saa välttämättä aikaan eläviä uskontoja, jotka toimisivat myös nykyelämässä yhtä hyvin.

Uussuomalainen pakanuus teoriassa

Mikäli uussuomalainen pakana on kiinnostunut kristillisväritteisestä kansanuskosta, joka yltää nykyhetkestä noin tuhannen vuoden päähän taaksepäin, hänen ensisijaisia lähteitään ovat uudet ja vanhat kuvaukset. Näistä hän saa suunnilleen tietää, mitä tehdään ja miksi.

Mikäli taas uussuomalainen pakana on kiinnostunut aitopakanallisesta muinaisuskosta, jonka aika päättyi kansanuskon alkamiseen noin tuhat vuotta sitten, hänen ensisijaisia lähteitään ovat uskontotieteelliset tutkimukset. Vertailevan uskontotieteen avulla suomalaisten vanhaa uskonnonharjoitusta on verrattu naapuri- ja sukukansojen vastaaviin, ja näin on selvitetty se, mikä aines on vanhaa omaperäistä ja mikä nuorempaa lainaa.

Sivun lopussa on kirjallisuusluettelo, johon olen listannut erikseen muistiinpanot ja tutkimukset.

VALIKOITUA KIRJALLISUUTTA

Muistiinpanot:

Agricola, Mikael 1551: Psalttari
Ganander, Kristfrid 1789 (1984): Mythologia Fennica
Kalevala
Kanteletar
Suomen kansan vanhat runot

Tutkimukset:

Harva (/Holmberg), Uno 1948: Suomalaisten muinaisusko
Haavio, Martti 1950: Väinämöinen
Haavio, Martti 1961: Kuolematonten lehdot
Haavio, Martti 1967: Suomalainen mytologia
Pentikäinen, Juha 1989: Kalevalan maailma
Pentikäinen, Juha 1990: Suomalaisen lähtö
Pentikäinen, Juha 1998: Samaanit. Pohjoisten kansojen elämäntaistelu
Siikala, Anna-Leena 1992: Suomalainen Shamanismi
Vilkuna, Kustaa 1997: Vuotuinen ajantieto