Kaikki tekstit & kuvat © Ytimennävertäjät

Maausko on antamani nimitys sille suomenjuuriselle pakanuudelle, jota harjoitan ja elän. Vaikken kaikkea voi enkä halua jakaa muiden ihmisten kanssa, kuvailen tässä muutamalla sanalla sitä uussuomalaisen pakanuuden tietä, joka omalle kohdalleni on osunut.

Suomenjuurisen uskonnon löytyminen tapahtui minun kohdallani tavattoman hitaasti ja huomaamatta. Lapsesta lähtien olen ollut metsäänmenevä; juoksennellut metsissä ja kohdannut siellä elävät olennot luontevasti. Koska puut ja kivet ovat aina olleet minulle läheisempiä kuin ihmiset, ei ole ihme että suomenjuurinen pakanuutenikin löytyi niiden avulla.

Kiinnitin huomioni puihin, sekä yksilöinä että metsänä, ja näin niiden takana jotain vanhaa ja arvokasta; näin Tapion. Tai oikeammin hahmon, jota voi kuvailla Tapioksi, mutta joka ylittää kaikki itsestään annetut kuvaukset. Tapion koin puiden elämänvoimaksi, yhdeksi vanhimmista. Tapion energia oli alkujumalan energiaa ja ymmärsin, että hän on ollut olemassa jo kauan ennen ensimmäisiä pyyntimiehiä, ennen ihmisiä ylipäätään.

Tapio kiinnosti minua ja huomasin yhteyden hiisiin, noihin suomalaisten kivisiin temppeleihin. Aloin tunnustella Tapion suhdetta kiviin ja kallioihin yleensä ja tavoitin jotain vieläkin vanhempaa; kivijumalan. Tuota kivijumalaa aloin kutsumaan paremman nimen puutteessa Hiideksi. Hiisi muodosti yhdessä Tapion kanssa eräänlaisen alkuluonnon, hyvin primitiivisen ja vanhan muodon, joka on sellaisenaan vielä nykyisinkin läsnä.

Tapio ja Hiisi nostivat eteen alkujumalien maailman ja olen lähtenyt etsimään lisää alkujumaluuksia. Miksikö? Koska koen ajan ennen ihmisen saapumista tälle pallolle kiehtovana ja haluan muistaa kivien ja puiden, kallioiden, metsien ja merien ikiaikaiset muistot. Ne ovat pitkälti sanattomia muistoja ja saan niihin kosketuksen vain hetkeksi kerrallaan. Luonnonilmiöiden ja elementtien kautta löydän tuon ihmiskunnan alkuaikojen maailman ja magian.

Jumalat ja haltijat löydän maasta intuitiivisesti, en juuri etsiskele heille nimiä, vaikka joillekin heistä nimet tulevat luontevasti. En "kerää" jumalistoa tai ylipäätään mitään kokonaisuutta, haluan vain tuntea jumalien ja haltijoiden läsnäolon sellaisena kuin se on ja silloin kun se ilmenee. Monijumalaisuuden miellän luontevana osana biodiversiteettiä ja oman osani maailmassa yhtä olennaisena kuin vaikkapa keskiverto-oravan; en halua olla luonnon yläpuolella, vaan osa sitä.

En ole rituaalien ystävä, arvostan vilpitöntä uhria jumalille ja haltijoille enemmän kuin tuon uhrin "maagisesti" oikeaa paikkaa ja aikaa. Koska alkujumalat antavat minulle mahdollisuuden tutkia tarkemmin myös muinaisia palvonnan muotoja, luotan itseeni ja niihin tekoihin, jotka kauttani virtaavat. Joskus se tarkoittaa tietynasteista barbarismia, joskus vain merkitsevää hiljaisuutta.

Kun löysin juureni tästä maasta, minun ei tarvinnut enää kaivata muuta. Tiedän, että jumalani ovat kanssani, etten koskaan joudu heistä eroon. Luonnonmagian ja jumalyhteyden kautta olen saanut solmituksi siteet esisukuuni ja tähän maahan. Ja tämän maan jumalat hahmotan muokkaamattoman, alkuvoimaisen luonnon kautta.

Saga 12.9.2004