Mikä tekee uskonnon?© Ytimennävertäjät
Tradwiccaeli wiccalaiset traditiouskonnot. Suljettu traditio tarkoittaa, että uskonnonharjoittajaksi pääsee vain vihkimyksen eli initiaation kautta. Tradwiccaan voivat kuulua kaikki mainitut piirteet, tosin elämänfilosofia ei ole pakollinen. Wiccalaiset traditiot keskittyvät suhteellisen tarkkakaavaisiin rituaaleihin, joilla pyritään useimmiten kommunikoimaan jumalten kanssa, mutta myös sellaiset rituaalit ovat yleisiä, joissa suunnataan maagista energiaa tietyn päämäärän saavuttamiseksi. Sen sijaan traditio ei määrää jäsentensä maailmankatsomusta, elämänfilosofiaa eikä mitään muita uskonkappaleita kuin ainoastaan rituaalitoiminnan kannalta olennaiset.
Neowiccaeli uuswicca kattaa kaikki avoimet wiccalaiset suuntaukset eli uskonnot. Neowiccaan voivat kuulua menetelmät, dogmit, elämänfilosofia, usko jumaliin ja jumalkommunikaatio. Neowiccasuuntauksissa elämänfilosofiset ja ideologiset kysymykset ovat usein tärkeässä roolissa. Niinpä neowicca saattaa kokea esimerkiksi kasvissyönnin, luonnonsuojelun, feminismin tai ihmisoikeusaktivismin olennaisena osana uskontoaan. Ehkä ainoa kaikkia neowiccoja yhdistävä tekijä on wiccalaisten eli Gerald Gardnerin rakentamien/julkituomien rituaalikaavojen enemmän tai vähemmän uskollinen noudattaminen.
Perinteinen shamanismikattaa useiden alkuperäiskansojen säilyneet shamanistiset kulttuurit ja uskonnot. Kulttuurisessa yhteydessään shamanismi voi sisältää kaikki uskonnollisuuteen liittyvät tekijät: menetelmät, dogmit, tradition, elämänfilosofian, uskon jumaliin ja jumalkommunikaation.
Nykyshamanismikattaa kaikki länsimaisten (tai ei-shamanistisista kulttuureista olevien) harjoittajien shamanistisia menetelmiä ja maailmankäsityksiä sisältävät yksilölliset uskomus- tai menetelmäkokonaisuudet. Nykyshamanistiseen järjestelmään voi kuulua menetelmiä, dogmeja ja elämänfilosofiaa. Nykyshamanismia voi harjoittaa millaisella jumalistolla tahansa ja uskonnosta riippumatta: tavataan yhtä hyvin pakanallisia kuin kristittyjäkin shamanisteja. Siksi nykyshamanismi ei selvästikään voi olla uskonto.
Satanismion Anton Szandor LaVeyn perustama filosofinen suuntaus. Se sisältää elämänfilosofian ja dogmeja ja voi sisältää myös maagisia menetelmiä, uskon jumaluuteen ja jopa jumalkommunikaation. Tämä kuitenkin vaihtelee yksilöittäin.
Perkelismion muinaissuomalaisen jumaliston rekonstruktio eli uudelleenkoosto. Se sisältää ainoastaan uskon jumaliin ja jumalkommunikaation.
Buddhalaisuuspitää sisällään lukuisia suuntauksia. Kaikelle buddhalaisuudelle yhteistä on kuitenkin ensisijainen päämäärä: vapautuminen maallisesta kärsimyksestä valaistumisen avulla. Buddhalaisuus sisältää aina elämänfilosofian ja menetelmiä, mutta suuntauksesta riippuen se voi sisältää myös dogmeja ja uskon jumaliin.
Seremoniallinen magiakattaa kaikki juutalais-kabbalistiset ja länsimaissa kehittyneet magianharjoittamiseen keskittyvät järjestelmät. Se sisältää ainakin menetelmiä ja dogmeja, mutta eräät suuntaukset voivat sisältää myös tradition, uskon jumaliin ja tulkinnasta riippuen myös jumalkommunikaation. Taustalla voi olla esimerkiksi usko Jumalaan, enkeleihin ja henkiin. Eräät suuntaukset ovat suljettuja traditioita.
Kansanperinneon minkä tahansa kansan uskomuksellisen perimätiedon epäkristillinen osa, esimerkiksi kaikki se, mitä suomalaisesta muinaisuskosta on jäljellä. Kansanperinne sisältää yleensä maailmankuvan, loitsuja ja parannustaitoja ja se voi sisältää tiedon siitä, kuinka tulee toimia ja kuinka jumalten kanssa kommunikoidaan. Jumalusko on osa kansanperinnettä, kun sen jumalat tunnetaan; siitäkin huolimatta, ettei niihin uskovia enää löytyisikään.
New Ageon kattonimike, jonka alle luetaan joskus kaikki kristinopin ulkopuolinen henkisyys ja hengellisyys astrologiasta aikidoon. Silti New Age -kirjoittajat painottavat sellaisia yhteisiä piirteitä kuten: yhteyden jumaluuteen löytää sisältään; kaikki on lopulta yhtä; usko karman lakiin ja sielunvaellukseen. Koska New Agen jumaluus on persoonaton ja panteistinen, filosofiassa ei voi olla jumalkommunikaatiota (ks. persoonallisuudesta jäljempänä).
Uskonnon tekijäKun ylläesitetyn avulla lähdetään etsimään uskonnon tekijää, kannattaa aloittaa helpoimmasta päästä. Koska shamanisteilla (nyky- eli uus- tai neoshamanismin harjoittajilla) voi olla erilaisia uskontoja, ei nykyshamanismi voi siis olla uskonto. Tästä seuraa, että koska nykyshamanismissa esiintyy dogmeja, menetelmiä ja elämänfilosofiaa, ei mikään näistä voi olla uskonnon tekijä. Uskonnon tekijä löytyy siis kolmen muun osatekijän joukosta (usko jumaliin, jumalkommunikaatio tai traditio). Seremoniallista magiaa voivat niin ikään harjoittaa eri uskontoihin kuuluvat henkilöt. Seremoniamaaginen suuntaus voi olla suljettu traditio, joten traditiokaan ei voi olla uskonnon tekijä. Jäljelle jää siis joko usko jumaliin tai niiden kanssa kommunikoiminen. Valitettavasti ylläolevista taulukoista ei löydy kahta sellaista suuntausta, joista toisessa olisi vain usko jumaliin ja toisessa vain jumalkommunikaatio, koska jälkimmäinen edellyttää ensimmäistä. Mutta käsitellyistä suuntauksista buddhalaisuus on rajalla: jos usko jumaliin tekisi uskonnon, sisältyisi buddhalaisuuteen suuntauksia, jotka voitaisiin laskea uskonnoiksi. Jos taas vasta jumalkommunikaatio tekisi uskonnon, kaikki buddhalaiset suuntaukset olisivat elämänfilosofioita. Tilanne on sama New Agen kohdalla. Perkelismi on pelkistetty uskomusjärjestelmä: siinä on vain kaksi jäljellejäänyttä piirrettä. Koska toinen näistä on uskonnon tekijä, on perkelismin oltava uskonto. Perkelisminkään avulla ei kuitenkaan selviä, kumpi on uskonnon tekijä. Perkelismi kuitenkin osoittaa, että uskonto on riippumaton muista uskontoon liitetyistä piirteistä kuin uskonnon tekevästä. Toisin sanoen uskonnossa ei tarvitse olla elämänfilosofiaa, menetelmiä, dogmeja tai traditiota, vaan suuntaus voi olla uskonto ilman näitäkin. Kansanperinne puolestaan tarjoaa esimerkkitapauksen siinä, että sen voi tuntea sitä silti harjoittamatta. Tilanne on tietysti sama kuin silloin, kun uskontotieteilijä tutustuu johonkin uskontoon ryhtymättä kuitenkaan harjoittamaan sitä. Kansanperinteen kohdalla tilanne on sikäli erikoinen, että suuri osa suomalaisista tuntee omaa kansanperinnettään, mutta harva harjoittaa sitä uskontona. Ongelma ratkeaa, kun tarkastelemme sanaa "uskonnonharjoittaja". Tämän sanan pohjalta löytyykin kriteeri: uskontoa on harjoitettava. Pelkkä sen tunteminen tai tietäminen ei riitä. Esimerkkitilanteeksi käy vaikkapa wiccalainen, joka palvoo omaa nimettyä jumalatartaan ja jumalaansa. Hän voi aivan hyvin uskoa skandinaavisten jumalten olevan olemassa ja ilmenevän aasainuskovalle. Mutta koska hän ei kommunikoi skandinaavisten jumalten kanssa, hän ei ole itse aasainuskova. Aasainusko ei ole hänen uskontonsa. Uskonnon tekijä ei siis ole usko jumaliin vaan jumalkommunikaatio.
Takaisin Jaskan pääsivulle |