Pakanuuden määritelmä© Pakanatieto-yhdistys ryPakana-sanalla viitataan yleensä yksinkertaisesti muihin kuin kristittyihin. Usein Lähi-idän kolme samankantaista monoteismia (yksijumalaista uskontoa) - juutalaisuus, kristinusko ja islamilaisuus - niputetaan tässä yhteydessä, jolloin pakanuutta olisi kaikki niiden ulkopuolinen uskonnollisuus. Tämä on yksinkertaisin tapa määritellä pakanuutta, mutta asiasta on mahdollista saada irti jotain muutakin. Toisinaan kuulee pakana-sanalla viitattavan myös uskonnottomiin henkilöihin. Tälle ryhmälle on kuitenkin jo olemassa nimitys: ateistit. Siksi pakana-nimitystä on suotavaa käyttää merkitsemään juuri yksinomaan tietynlaista uskonnollisuutta. Pakanauskonnot ovat uskontoja siinä missä mikä tahansa tunnetumpikin uskonto. Kaikki uskonnot ovat ihmisten luomia, eikä mikään niistä ole enemmän tai parempi uskonto kuin jokin toinenkaan. Perinteisesti pakana-nimityksen käyttäminen jonkin uskonnon harjoittajista kertoo yleensä, että tarkastelija itse kuuluu jompaankumpaan kahdesta käännytystä harjoittavasta monoteismista, kristinuskoon tai islamilaisuuteen. Nimittäin ainoastaan lähetysuskonnon levittäjät kehittävät jännitteen itsensä ja tietyn alueen alkuperäisuskonnon välille. Sellaiset uskonnot, jotka eivät pyri käännyttämään muiden uskontojen harjoittajia, pystyvät elämään sopuisasti rinnakkain ilman että kumpikaan uskonto leimaa tai tulee leimatuksi pakanalliseksi. Lisäksi ne, joiden mielestä kaikki uskonnot ovat keskenään tasa-arvoisia, eivät koe tarvetta käännyttää ketään. Koska itämaisista kymmenien miljoonien harjoittajien uskonnoista on muutenkin saatavilla paljon tietoa, saattavat pakanayhdistykset ja -yhteisöt rajata toimenkuvaansa tältä osin. Yhdistys voi esimerkiksi määritellä toimialaansa kuuluviksi ainoastaan kadonneet tai surkastuneet eurooppalaiset pakanaperinteet. Raja voidaan vetää myös sellaisiin maantieteellisesti rajaamattomiin perinteisiin, joiden harjoittajamäärät ovat vähäisiä ja joiden jatkuvuus uskontona on jossain vaiheessa katkennut.
Pakanuus elämänfilosofianaVaikka pakanuus onkin perusteiltaan uskonnollinen nimitys, voidaan sitä eräissä yhteyksissä käyttää, vaikka uskonnon kriteerit eivät täyttyisikään. On nimittäin paljon sellaisia ihmisiä, joiden maailmankuva ja elämänfilosofia poikkeavat esimerkiksi kristinuskosta, mutta jotka eivät silti koe olevansa mitenkään uskonnollisia; saattaa jopa olla, etteivät he usko jumaliin eivätkä edes panteistiseen, kaikkialla läsnäolevaan voimaan. Toisin sanoen he saattavat olla jumalkäsitykseltään ateisteja. Silti he saattavat uskoa esimerkiksi Gaia-teoriaan, jonka mukaan koko maapallo on yksi suuri organismi (tällaisella uskolla ei välttämättä ole mitään tekemistä uskonnollisen uskon kanssa); vainajien henkiin, haltijoihin ja elementaaleihin, joita on läsnä kaikkialla luonnossa; tai jälleensyntymään ja karmaan. "Puhtaan ateistin" maailmankuvassa ei kuitenkaan ole yleensä juuri mitään mainitunkaltaisia uskonvaraisia asioita. Niinpä elämänfilosofialtaan pakanallinen henkilö sijoittuukin johonkin puhtaan ateismin ja uskonnollisen pakanuuden välille. Häntä voitaisiinkin kutsua mielikuvituksettomasti vaikkapa "elämänfilosofiseksi pakanaksi".
Pakanuus uskontonaPakanoiden itsensä kielenkäytössä termillä "pakana" tarkoitetaan sellaista henkilöä, jonka harjoittama uskonto tai uskonnollinen elämäntapa on tietoisesti valittu niiden uskontojen joukosta, jotka eivät kuulu edellä mainittuihin monoteistisiin uskontoihin. Termillä tarkoitetaan ensisijaisesti henkilöä, jonka elämäntapa ja -filosofia pohjautuu esikristillisiin uskontoihin. Koska puhutaan nykyisin harjoitettavasta pakanuudesta, on kyseessä yleensä intuitiivisesti muokattu, yksilöllinen uskonto, eikä niinkään valmis, katkeamattomana linjana jatkunut esikristillinen uskonto. Tällainen yksilöllinen uskonnollisuus ei omaa pyhiä kirjoituksia eikä vakiintuneita rituaaleja, vaan syntyy yleensä itse rakentaen vastaamaan kyseisen henkilön omaa maailmankäsitystä. Pakanaksi itseään kutsuva ihminen löytää inspiraationsa esikristilliseltä ajalta ja soveltaa tätä vanhaa viisautta nykyaikaan. Voidaan siis ajatella, että nykyinen, intuitiivinen pakanuus on vain nykyoloihin sovellettua muinaista pakanuutta, eräänlainen jatkumo siis sekin. Pakanuuden tärkeimpiin piirteisiin kuuluu kyseenalaistaminen. On tarpeen kyseenalaistaa esimerkiksi valtauskontojen asema ja hahmottaa oma paikkansa maailmassa vahvistamalla omaa uskonnollista identiteettiään. Pakanat harjoittavat uskontoaan yksin tai pienissä ryhmissä, eivätkä siksi muodosta yhtenäistä kenttää. Siten myös kynnys vaatia uskonnollisia oikeuksiaan on korkea, kun takana ei ole esim. luterilaisen kirkon kaltaista instituutiota. Tätä tarkoitusta varten on luotu Pakanatieto-yhdistys; puolustamaan niitä, joilla ei itsellään ole siihen mahdollisuuksia, ja tarjoamaan asiallista, kiihkotonta tietoa aiheesta eri tahoille.
Uusimmat kirjoitukset USKONNONVAPAUS: Uskonnollinen tasavertaisuus / Katsomuksellinen tasavertaisuus LASTEN USKONNONVAPAUS: Uskonnonvapauslain ikärajat / Alaikäisen uskonnonvapaus / Lainsäädännön puolueellisuus / Uskonnonopetus peruskoulussa / Ahdaskatseinen vai avarakatseinen kasvatus? / Perheen katsomuksellinen yhtenäisyys PAKANA JA KIRKKO: Uskonto ja kulttuuri / Tapakristityt / Kirkkoon kuuluminen / Kirkosta eroaminen / Pakana kristillisissä tilaisuuksissa / Seksuaalinen tasavertaisuus ja uskonto / Kansankirkko vai valtionkirkko? PAKANUUS: Pakanuuden määritelmä / Pakanuuden UKK / Yksilölliset pakanauskonnot / Ulos kaapista / Pakanayhdistykset LISÄÄ AJATTELEMISTA: Wiccan rekisteröinnistä / Profeetta Muhammedia esittävistä pilakuvista / Saatananpalvonta MUUALLA JULKAISTUA: "Nuorisosatanismi" nimityksenä / |
