Kaikki tekstit & kuvat © Ytimennävertäjät

Vastikään mietteeni alkoivat askarrella naispuolisissa jumalissa eli jumalattarissa. Yleisesti ajatellaan, että vanhoja muinaissuomalaisten jumalattarien nimiä ei ole säilynyt nykypäivään. Sen sijaan eräät meille säilyneet nimet on kyetty melko uskottavasti johtamaan kristillisten pyhimysten nimistä. Pyhimysten nimillä on siis korvattu vanhat omaperäiset jumaluudet, joiden alkuperäiset nimet ovat joutuneet hukkaan.

Unto Salo on jokin aika sitten osoittanut, että Rauni ei suinkaan ollut Ukon vaimo, vaan Ukon määrite. Väärinkäsitys on johtunut siitä, että Agricola ei käyttänyt sanojen välissä yhdysmerkkiä eli väliviivaa, vaan tyhjää väliä. "Rauni" on lainattu ilmeisesti kantaskandinaavista, ja se merkitsee pihlajaa. Pihlaja taas liittyy läheisesti erääseen Ukon "lähtömuodoista", skandinaavien Thoriin. Tietysti Ukosta on löydetty myös muidenkin skandinaavisten jumalten piirteitä, esimerkiksi Odinin ja Njordin.

Mutta jos Ukon alkuperäinen nimi Perkele on säilynyt 5 000 vuotta, eikö olisi mahdollista, että hänen vaimonsakin nimi olisi säilynyt?

Itämerensuomalaisten kielten vanhoja germaanisia lainasanoja esittelevä kirja mainitsee Louhi-sanan lainatun kantagermaanista ja tarkoittaneen lähtökielessä salamaa tai tulta (tämä sana on pidettävä erillään omaperäisestä sanasta, josta mm. "louhikko" on johdettu). Merkityksensä puolesta Louhi sopisi siis loistavasti Perkeleen vaimoksi. Ainoa ongelma on lainanantajataho: Louhi olisi lainattu germaaneilta, Perkele balteilta.

Liettuan sanakirjasta löytyy kuitenkin samaa merkitsevä sana, joka voidaan palauttaa (esi)kantabalttilaiseen (eli myöhäisen vasarakirveskulttuurin aikaiseen) muotoon, joka olisi suomen kielessä johtanut niin ikään muotoon Louhi. On siis todennäköistä, että sekä nimi Perkele että nimi Louhi on lainattu balteilta samaan aikaan kuin itse jumalatkin, eli noin 5 000 vuotta sitten.

Ei tiedetä, onko sana kehittynyt balttilaistaholla vasta myöhemmin yleisnimeksi, vai onko kyseessä kenties Suomessa tapahtunut luonnonilmiön samaistaminen sen jumaluuteen: salaman jumala olisi ollut Salama (eli Louhi) aivan kuten auringonjumala oli Aurinko (eli Päivä; tästä myöhemmin lisää).

Onko kansanrunoissa sitten säilynyt viitteitä Louhen ja Perkeleen eli Ukon suhteesta?

On kyllä, joskin sukupolvet ovat vaihtuneet. Prosessi liittyy jo Perkeleen kohdalla mainittuun, eli uuden nimen on koettu merkitsevän uuden sukupolven jumalaa. Esimerkiksi Kalevalassahan Ilmarinen kosii Pohjolan tytärtä eli Louhen tytärtä. Tässä heijastuisi "edellisen sukupolven" liitto:

Louhi Louhen tytär

--avioliitto-- --avioliitto--

Perkele = Kaleva Ilmarinen = Kalevan poika

Lisäksi Kristfrid Gananderin Mythologia Fennicassa kerrotaan Louhiattaren (joka nykytiedon valossa on siis vain eräs Louhen nimivarianteista) tulleen raskaaksi tuulesta. Tämäkin viittaa ilmanjumala Perkeleeseen. Mainittakoon lisäksi, että Louhen sanottiin pystyvän viilentämään pohjatuulella, jottei avoimiin haavoihin menisi kuumuutta eikä tulisi tulehduksia.

Voidaan siis näillä perusteilla uskoa, että aviopari Perkele & Louhi on maamme alkuperäinen ukkosta ja sääilmiöitä hallinnut (ja jälleen hallitseva) jumalpariskunta.

Toisaalta ei voida sulkea pois myöskään mahdollista "moniavioisuutta": monissa kulttuureissa kun taivaanjumala hedelmöittää maanjumalattaren, ja täkäläisiä ukonvakka-pitojakin on luonnehtinut sama ajatus. Mythologia Fennicassakin Maan emonen mainitaan Ukon puolisoksi, minkä uskomuksen vanhuudesta ei tosin ole takeita. Seuraavassa kirjoituksessa jäljitänkin maan jumalatarta, Perkeleen "toista vaimoa".