LEPPÄ

Alnus

© Ytimennävertäjät

Ulkomuoto

Leppiä edustavat maassamme tervaleppä (glutinosa) ja harmaaleppä (incana). Näistä kahdesta tervaleppä on isompikokoinen. Vapaasti kasvaessaan tervalepän latvus kasvaa samankaltaiseksi kuin tammen latvus, eli leveäksi ja vahvaoksaiseksi. Harmaaleppä sen sijaan jää pieneksi ja muodostaa mielellään monirunkoisen, pensasmaisen kokonaisuuden. Lepän juuret muodostavat typpeä runsaasti, sillä puu tarvitsee runsaasti ravinteita kasvaakseen. Typpeä myös leviää maaperään ja näin leppä osaltaan parantaa maaperän laatua. Molemmat lepät viihtyvät kosteissa elinoloissa. Tervalepän kuori on jo nuorena rosoinen ja halkeillut, kun taas harmaaleppä on koko elämänsä sileä ja hopeanharmaa. Tervaleppä tuottaa pieniä käpyjä, eminorkkoja, joista puu on helppo tunnistaa. Leppien lehdet eivät saa syysväritystä, vaan putoavat vihreinä.

Tervaleppä kasvaa, alkuun päästyään, jopa metrin verran pituutta vuodessa. Tervaleppä saattaa kasvaa jättiläiseksi, sen ympärysmitta voi mennä vanhemmilla puilla helposti yli viiden metrin. Harmaaleppä jää aina pienemmäksi, mutta ikää molemmille lepille voi kertyä 100 - 200 vuotta.

Kasvilääkintä

Lepän kuorta, lehtiä ja "käpyjä" on käytetty kansanlääkinnässä palovammojen, reumatismin ja erilaisten ihotautien hoitoon. Leppä supistaa limakalvoja, alentaa kuumetta ja desinfioi haavoja tehokkaasti. Lepänkuoriuute rauhoittaa ihoa. Kuorta on myös käytetty nahan parkitukseen.

Tarinat ja uskomukset

Lepän maagiset voimat on yleensä liitetty sen verenpunaiseen väriin, sillä jos leppää vahingoittaa, esiin tulee punainen sisäaines. Leppä on liitetty uudelleensyntymään ja etenkin sen kävyt ovat pyhiä Silvanukselle, satyyrien prinssille. Lepänoksilla on suojattu kotieläimiä pahoilta hengiltä ja niiden avulla on taiottu muutenkin runsaasti. Sanotaan, että leppä hallitsee, pystyy pitämään otteessaan. Näiden voimien avulla on siis mahdollista hallita henkimaailman olentoja ja pakottaa ne tahtoonsa. Rakkaustaioissa leppä on ollut myös suosittu. Ensimmäisen miehen kerrotaan syntyneen lepästä ja ensimmäisen naisen pihlajasta. Lepän taipumus kasvaa veden äärellä on lisännyt sen ennustajan lahjoja ja sen "verenpunaisuus" on liittänyt sen synnytyksiin. Kevään saapumista ja sadon kohtaloa voitiin ennustaa lepästä ja puuta käytettiin myös kevään hedelmällisyysrituaaleissa. Koska sen puuaines palaa hitaasti, mutta tuottaa paljon lämpöä, se on ollut arvostettu uhrilahja tulen jumalille. Leppäpuusta valmistetut huilut ja soittimet soivat kauneimmin ja niiden kautta puu yhdistyy myös huilistijumalaan, Paniin. Lepän runsas esiintyminen kansanperinteessä kaikkialla maailmassa yllättää. Puu on yhdistetty kaikkiin elementteihin, maahan, tuleen, veteen ja ilmaan. Lepän varjosta löytävät suojansa niin noidat, kuin metsänhengetkin.

Omat elämykseni

Kotipihallani kasvoi kaksi tervaleppää, molemmat iänvanhoja ja komeita. Toinen oli (ja on yhä) rungoltaan suora, toinen kasvoi vinossa juuri naapurin rajalla, kallistuen vuosi vuodelta enemmän ja enemmän, kunnes eräänä päivänä kaatui viimein. Menetyksen tunne oli suuri, sillä tuo leppä oli ollut todella kaunis ja lisäksi sen juurelta oli saatu laadukasta, typpipitoista multaa. Muistan isoäitini salakähmäiset touhut, kun hän haki lepältä multaa ja vei tilalle kuivia lehtiä ja köyhempää multaa. Tuon lepän lahjoittamalla mullalla pihan kaikki kasvit kukoistivat ja lepän kaaduttua piha on voinut selvästi huonommin.

Leppä tuo kuivallekin alueelle tuulahdukset kosteutta; se on kuin puun muotoon asettunut lampi. Lepän yhdistäminen satyyreihin ja fauneihin ei sekään ole ihmeellistä, sillä koko puu huokuu suurien metsien arvokkuutta ja pitää salaisuutensa ominaan.

Piiloudu.


Muut Puiden olemuksen tekstit
Puun päivä 27.9. / Puiden ja metsän lähestyminen / Haapa / Kataja / Koivu / Kuusi / Lehmus / Mänty / Omenapuu / Orapihlaja / Paju / Pihlaja / Pähkinäpensas / Saarni / Tammi

Takaisin Puiden olemus -sivulle
Takaisin Ytimennävertäjien pääsivulle