 
LEHMUSTilia cordata© Ytimennävertäjät
UlkomuotoMetsälehmus on isoksi kasvaessaan roteva, mutta kaunis puu. Sillä on isot, herttamaiset lehdet, jotka se on järjestellyt kauniin viuhkamaisesti saadakseen mahdollisimman paljon auringonvaloa talteen. Se pysyy pystyssä kovassakin myrskyssä vahvan paalujuurensa avulla ja vaikka puun sisus olisi laho, se silti harvoin kaatuu, sillä sen puuaines on sitkeää. Puistolehmus on se lehmuslaji, johon törmäämme kaupungin kujanteilla ja puistoissa. Metsälehmus sen sijaan viihtyy lehdoissa ja lehtomaisissa metsissä. Sen kuoren nilakerros on aiemmin ollut haluttua tavaraa, siitä on nimittäin saatu niinikuitua, josta valmistettiin köyttä ja tarve-esineitä. Niini oli myös käypää tavaraa veronmaksussa. Niinikuidun kerääminen johti kuitenkin lehmusmetsien häviämiseen ja metsälehmuksen harvinaistumiseen. Lehmukset kestävät hyvin ilmansaasteita ja leikkaamista, siksi ne ovat suosittuja kaupunkipuita.Lehmus kasvaa hitaasti, mutta se voi elää jopa 1000-vuotiaaksi. Vanhat, sisältä lahot lehmukset, jotka eivät kestä myrskyjä, ovat yleensä metsälehmuksia, jotka on sijoitettu väärin eli puistoihin.
KasvilääkintäRohtona lehmuksesta käytetään kukkia ja keväällä kerättyä kuorta. Lehmuksenkukkatee on paitsi hyvää ja tuoksuvaa, myös yskää hillitsevää ja rauhoittavaa. Se edistää hikoilua. Kuori on hieman vahvempi rohto, jota käytetään tulehduksia ehkäisevien, kouristuksia laukaisevien ja verisuonia laajentavien ominaisuuksiensa vuoksi. Lehmuksella hoidetaan iskiasta, munuaisvaivoja, korkeaa verenpainetta ja migreeniä.
Tarinat ja uskomuksetLehmus on pohjolassa Freyjalle, Kreikassa Afroditelle omistettu puu. Se yhdistetään naisellisuuteen kaikkialla Euroopassa. Lehmuksen varjossa istuessa voi tuntea sen hellän äidillisen energian. Vaikka lehmus on Suomessa ollut aina yksi pyhimmistä puista, sen ympärille on kertynyt perin vähän myyttejä ja uskomuksia. Ennustajan lahjoja sille on kuitenkin annettu: Tulevaisuuden tietääkseen tarvitsee vain tehdä itselleen lehmuksen lehdistä (niinestä?) sormus. Monin paikoin Euroopassa lehmus on ollut ns. Kyläpuu, puu, joka kasvoi keskellä kylää ja jonka juurelle kokoonnuttiin juhlimaan ja tekemään päätöksiä.
Omat elämykseniJyväskylässä asuin hetken aikaa aivan lehmuspuiston laidassa. Puistossa oli muutama tammikin, mutta ikkunan alla kasvoi vain puistolehmuksia. Ei liene mikään ihme, että vietin tuossa puistossa paljon aikaa. Liian kuumina kesäpäivinä otin kirjan ja pullon vettä mukaani ja menin lehmuksen juurelle lukemaan. Joskus ohi kulki ystäviä ja istunnosta tulikin koko päivän mittainen ja se päättyi usein uimaretkeen.Asuin tulloin varsinaisesti ensimmäistä kertaa aivan yksin ja olin aivan hurmaantunut yhtäkkiä ilmentyneeseeen vapauteen ja kauniiseen asuinympäristöön. Muistan rakastuneeni yhden kesän aikana vähintään viidesti ja siksi minun on helppo mieltää lehmuskin rakkauden puuksi. Samalla se edustaa minulle feminismiä kauneimmillaan, ystävyyttä ja itsenäisyyttä. Eräänä yönä olin ulkoiluttamassa Bacchus-kissaa valjaissa tuossa puistossa, kun kissa säikähti jotain ja hihna lipesi kädestäni. Koska oli yö, en voinut juuri huutaa kissaa nimeltä tai maanitella sitä erityisen äänekkäästi tulemaan takaisin. Kosketin pikaisesti hädässäni lehmuksen kaarnaa ja pyysin Bastin apua. Kävelin rauhallisesti kissan perään ja löysin sen kyyhöttämästä pensasaidan juurelta. Kannoin kissan sisään ja kiitin lehmusta ja Bastia. Syleile.
Puun päivä 27.9. / Puiden ja metsän lähestyminen / Haapa / Kataja / Koivu / Kuusi / Leppä / Mänty / Omenapuu / Orapihlaja / Paju / Pihlaja / Pähkinäpensas / Saarni / Tammi |
Takaisin Puiden olemus -sivulle
Takaisin Ytimennävertäjien pääsivulle