Kaikki tekstit & kuvat © Ytimennävertäjät

Julistamme täten Lallin uussuomalaisten pakanoiden suojelupyhimykseksi.

Mikä pyhä?

Ihmisen kohdalla pyhittäminen merkitsee nousemista askeleen verran kohti jumalia. Katolisissa kristinuskon muodoissa pyhimyksiä eli pyhiksi julistettuja ihmisiä on kunnioitettu ja jopa palvottu lähes kuten jumalia. Osaksi tämä johtuu siitä, että kristinuskoa on levitetty aiemmin polyteistiselle eli monijumalaiselle mieliperälle (= mentaaliselle maaperälle) – pyhimyksillä on korvattu aikaisemmat lukuisat pakanajumalat.

Miksi sitten kuolevainen pyhitetään? Mitä pyhittämisellä halutaan saavuttaa?

Voidaan ajatella, että koska pyhittämisellä kuolevainen korotetaan lähelle jumalia, olisi pyhittäminen palkinto jumalille otollisesta toiminnasta. Lähetyspiispa Henrikin surmaaminen oli epäilemättä suuri palvelus muinaissuomalaisille jumalille, ja tietysti karhunpalvelus kristittyjen jumalalle. Niinpä Lalli epäilemättä itsekin pyhittyisi mieluummin pakanajumalten tykö kuin kristittyjen kiivaan jumalan lähettyville – pitäväthän kristityt Lallia vihollisenaan, ikään kuin "oman maalin" tekijänä (olettaen että Lalli olisi jo jossain määrin kuulunut kristinyhteisöön).

Luonnollisesti pyhitettävän henkilön on oltava kuollut: sielun on oltava vapaa maallisen ruumiin kahleista, muuten ei pyhittäminen eli jumalten luo nostaminen onnistu. Vapautuneen sielun pyhittäminen merkitsee samalla sitä, että vainaja ei sulaudu esisukuun eli suvun persoonattomaan väkeen vaan säilyttää persoonansa.

Näin pyhä Lalli on edelleen uussuomalaisten pakanoiden tavoitettavissa. Pyhimys toimii luontevasti välittäjänä ihmisten ja jumalten välillä, koska uskovan on helpompi hahmottaa inhimillinen "henkiolento" kuin puhtaasti jumalallinen. Ja jokaisella meistä on varmasti melko selvä kuva äkkipikaisesta mutta oikeudenmukaisesta Lallista.