 
KOIVUBetula© Ytimennävertäjät
UlkomuotoSuomalaisia koivuja edustavat rauduskoivu (riippakoivu) ja hieskoivu. Tunturikoivu on hieskoivun alalaji ja visakoivu taas on useimmiten kasvuhäiriöinen rauduskoivu. Jokaiselle on tuttu koivunlehtien kesäinen tuoksu: sauna on parhaimmillaan vihdottaessa. Juhannuksena portinpieleen tuodaan nuoria koivuja. Koivunmahlaa maistaneet eivät unohda makua koskaan. Koivun tuohesta punotaan edelleen kauniita ja vahvoja koreja ja muita tarve-esineitä. Ei siis ole ihme, että koivu on kansallispuumme, niin kiinni on elämämme ja historiamme tässä puussa.Nuorien koivujen kuori on ensialkuun punaruskeaa tai kellertävää, mutta muuttuu pian valkoiseksi tuoheksi. Hyvin vanhojen koivujen kuori on paksukaarnaista ja mustanharmaata, valkoista näkyy enää vain latvassa. Koivu tulee katajan lailla toimeen hyvinkin laihassa maaperässä, mutta kuusen seurassa se ei viihdy, sillä kuusi varjostaa sitä liikaa. Hieskoivu vaatii hiukan kosteamman elintilan kuin rauduskoivu, mutta se kestää paremmin pakkasta. Koivun ensimmäiset viisi elinvuotta kuluvat hitaasti kasvaen, mutta sen jälkeen niiden kasvunopeus voi olla jopa metrin vuodessa. Koivut elävät korkeintaan 300-vuotiaiksi.
KasvilääkintäKoivun tunnetuin rohtovaikutus lienee hien ja virtsanerityksen lisääminen, jonka voi käytännössä havaita juomalla kupillisen koivunlehtiteetä! Koivunlehtien verta puhdistava vaikutus yhdessä näiden ominaisuuksien kanssa synnyttää jatkuvasti yhä uusia, innokkaita vihtojia. Koivu vaikuttaa myös sapeneritystä lisäävästi sekä verenpainetta alentavasti. Koivunlehtiteetä käytetään munuais- ja virtsarakkovaivoihin, reumatismiin ja kihtiin. Koivunmahla pystyy torjumaan kevätväsymyksen.
Tarinat ja uskomuksetJohtuen ehkä koivun valkeasta tuohesta, puu on usein yhdistetty kuuhun ja naisiin. Esi-äitiemme käyttämät kuukautissuojat oli valmistettu koivun pehmeästä tuohesta. Myös feminiinisyyden vanha symboli, luuta, valmistetaan koivusta. Pohjoismaisessa mytologiassa koivu on ollut Friggan puu. Se on yhdistetty monin paikoin Eurooppaa kevääseen, nuoreen rakkauteen ja uuteen elämään. Kuusi on talvipäivänseisauksen puu ja koivu vastaavasti kesäpäivänseisauksen. Koivun tuohi ei mätäne, joten siitä valmistettuja astioita ja kirjankansia saattoi pitää hyvänä säilytyspaikkana salatuille esineille ja loitsuille. Tuohi oli myös paras kirjoitusalusta, kelpaahan se siihen tarkoitukseen vallan mainiosti vieläkin. Koivulle on aina annettu hyvän puun osa, sen valkoinen tuohi pystyy pitämään pahat henget loitolla. Siinä missä isäntä paneutui taloa rakentaessaan nukkumaan kuusen alle, talon emäntä puolestaan antoi huomionsa koivulle. Usein emännän ensimmäinen teko uuteen taloon saavuttaessa oli pihakoivun istuttaminen.
Omat elämykseniLapsuudenkodissani koivu oli tärkeässä asemassa, sillä pihalla kasvoi useita isoja koivuja. Yksi kaksihaarainen koivu nimettiin veljelleni ja minulle nimikkopuuksi; veljeni runko oli tietysti se, jossa oli pönttö. Nimitys ei ollut kovin virallinen, mutta muistanpa silti, että tuhmuuksia tehtyäni Koivuniemen Herralla uhattiin ja kyseiset risut haettiin nimenomaan tuosta minun koivustani... Pihassa kasvaa edelleen myös valtava, vyötärönkorkeudelta haarautuva koivu. Sen kyljestä löysivät pikkulinnut oivan kolon pesäkseen ja koska kolo oli niin alhaalla, yletyin minäkin sinne kurkkimaan, mutten tietenkään koskemaan.Koivu yhdistyy luontevasti mielikuvissani juhannuksenviettoon, sillä portinpieliin haettiin kotonani aina nuoret koivut, jotka tuoksuivat aina niin hyviltä. Kesäiset vihdantekotalkoot ovat myös jääneet tuoksumuistoina elämään. Koivut muuttavat oksiensa värin hennon violetiksi alkukeväällä. Niistä olen oppinut laskemaan kevään alkamisen. Hengitä.
Puun päivä 27.9. / Puiden ja metsän lähestyminen / Haapa / Kataja / Kuusi / Lehmus / Leppä / Mänty / Omenapuu / Orapihlaja / Paju / Pihlaja / Pähkinäpensas / Saarni / Tammi |
Takaisin Puiden olemus -sivulle
Takaisin Ytimennävertäjien pääsivulle