KATAJA

Juniperus communis

© Ytimennävertäjät

Ulkomuoto

Kataja on laajimmalle levinnyt havupuu maailmassa. "Katajainen kansa" viitannee lähinnä puun kykyyn selvitä melkein missä oloissa tahansa. Se seisoo paikallaan; kapeana ja korkeana puuna, ryteikkömäisenä pensaana tai sitten maata myöten suikertavana mattona. Puun muoto tuo mieleen patsaan, kenties kivettyneen noidan. Tottuneessa puidenhalaajatyypissä se herättää halun halata, mutta katajan terävät neulaset tekevät lähemmän tuttavuuden mahdottomaksi. Kaikki ovat maistaneet joskus katajanmarjoja, jotka ovat itse asiassa eräänlaisia käpyjä. Näitä marjoja on käytetty vanhastaan myös alkoholijuomien ja riistan mausteena. Katajia ilmestyy joskus omituisiin paikkoihin, sillä sen uskollisin levittäjä on närhi, jonka unohdetuista ruokakätköistä ja ulosteista nousee uusi elämä. Kataja kestää hyvin pakkasta ja kuivuutta, hyvinkin karuja oloja, mutta auringosta se pitää.

Kataja kasvaa hitaasti, mutta elää vanhaksi, sillä sen puuaines on tiivistä ja pystyy siis torjumaan sienitauteja. Sen iäksi voi kertyä Suomessakin yli tuhat vuotta, onpa Lapista löydetty 2000 vuotta vanhakin kataja. Katajanmarjat ovat elintärkeää ravintoa monille linnuille.

Kasvilääkintä

Kataja on hyvin vanha ja suosittu rohto. Kautta pahanhajuisen historiamme katajasavua on käytetty torjumaan esi-isiemme keskinäistä löyhkää. Katajasavu on lisäksi desinfioivaa, joten on oletettavissa, että se hillitsi tautien leviämistä edes hieman. Katajanmarjat lisäävät virtsan eritystä, lievittävät lihaskouristuksia ja lisäävät pintaverenkiertoa. Sisäisesti vesipöhöön, erilaisiin tulehduksiin ja suolistovaivoihin. Ulkoisesti reumaattisiin vaivoihin, turvotuksiin ja lihaskipuun. Ei suositella henkilöille, joilla on munuaisvikoja.

Tarinat ja uskomukset

Katajan muodossa on helppo nähdä ihmishahmo, siksi kataja on saanut kyseenalaisen kunnian toimia puuksi muutettuna noitana tai synnintekijänä. Viikingit näkivät katajassa Thorin vasaran ja julistivat siksi puun pyhäksi. Mielenkiintoista on myös se, että Suomen ja Viron maaseudulla on ollut tapana savustaa talot katajasavulla joka torstai (Thorsdag). Katajasavun uskottiin ajavan pahat henget pois ja karkoittavan sairaudet. Katajasuitsuketta on uhrattu jumalille ympäri maailmaa, mutta myös itse katajalle on tuotu uhreja. Portti haltioiden maahan nimittäin sijaitsee katajan alla. Katajan on sanottu antavan ihmiselle elinvoimaa suoriutua mahdottomistakin tehtävistä. Katajanmarjan päässä oleva ristimäinen kuvio on luonnollisesti tehnyt kasvista myös kristittyjen silmissä pyhän.

Omat elämykseni

Katajassa on jotain mystistä. Sen tiheä neulasmeri näyttää kovin pehmeältä ja huutaa kaivautumaan lävitseen. Tästä olen kuitenkin toistaiseksi välttynyt, onhan katajanmarjojen kerääminenkin jo tarpeeksi tuskallinen elämys. Pakostakin yhdistän katajan ja nokkosen yhdessä ukkosenjumalaan, onhan molemmilla tämä erinomaisen polttava/kivulias suojautumistapa, joka tekee kasveihin tutustumisesta enemmän tai vähemmän initiaation.

Katajan muoto on mielenkiintoinen, etenkin kun se ei ole millään lailla ennalta-arvattavissa. Katajan muoto on erityisen kiehtova pimeän tultua, sillä se miltei aina tuo mieleen jonkun eläimen. Katajat ovat enemmän hereillä öiseen aikaan ja on helppo uskoa silloin niiden olevan portteja haltioiden maahan.

Kuusjoella ja Vaskiolla on muutamia harvinaisen kauniita, yksirunkoisia katajia. Tuollainen kuusen paksuinen kataja on upea näky ja sellaisenaan herättää kunnioitusta. Ja - mikä parasta - sitä uskaltaa jopa halata.

Kaivaudu.


Muut Puiden olemuksen tekstit
Puun päivä 27.9. / Puiden ja metsän lähestyminen / Haapa / Koivu / Kuusi / Lehmus / Leppä / Mänty / Omenapuu / Orapihlaja / Paju / Pihlaja / Pähkinäpensas / Saarni / Tammi

Takaisin Puiden olemus -sivulle
Takaisin Ytimennävertäjien pääsivulle