Kaikki tekstit & kuvat © Ytimennävertäjät

Kaleva-sanan uskottavin etymologia löytyy balttilaiselta taholta, mistä muutenkin on lainattu suomeen ja lähisukukieliin satoja sanoja. Liettuan sana kalvis tarkoittaa 'seppä'. On myös mahdollista, että omaperäinen johdinaines on täällä lisätty balttilaiseen verbivartaloon kal-, 'takoa', jolloin kaleva = takova = seppä. Erisnimenä Kaleva on siis vasaraa käyttelevä seppäjumala.

Lisäksi liettuassa on verbi "perkalti", joka tarkoittaa vasaroimista. Vaikka tämän sanan suhde jumalaan Perkunas on määrittelemättä, se on voinut vaikuttaa suomenkielisen nimimuodon Perkele syntyyn - olettaen, että ukkosenjumala Perkele olisi jotenkin yhdistetty Kalevaan.

On kuitenkin mielenkiintoista, että Perkeleen virolainen vastine Põrgu palautuu takaiseen e-a-tyyppiin (vrt. suomen terva ~ viron tõrv). Sen sijaan etinen e-ä-tyyppi esiintyy sanoissa suomen seinä ~ viron seina (genetiivi). Viron perusteella suomenkin Perkele palautuisi takaiseen vartaloon *perka-.

Seppäjumalan ikäys

Ukkosenjumalaan liittyy sellaisia asioita kuin tuli (salama) ja tuuli (myrskyt). Nämä mielletään myös loogisesti sepän alaan kuuluviksi: ahjo (tuli) ja palkeet (tuuli). Nämä seikat eivät kuitenkaan tunnu vielä riittäviltä selittämään sitä, miksi ukkosenjumala olisi hahmotettu sepäksi. Paras motiivi lieneekin korviahuumaava jyrinä: suoraan kohdalle sattuva ukkosenjyrähdys suorastaan paukahtaa.

Kun sepän pajasta kantautuva paukekin on ollut korviahuumaava, on ymmärrettävää, että ukkosenjyrinä on helposti ajateltu taivaallisen sepän aikaansaamaksi. Tosin tällainen yhdistäminen voi olla korkeintaan metallikautinen: kivisepän työskentelytavat olivat toiset kuin metallisepän. Kuparia tiedetään kylmätaotun jo kivikauden lopulla (ennen vuotta 2000 eaa.), mutta pronssikauden tärkeintä metallia pronssia valettiin, ei taottu.

Niinpä vasta rautakaudella (alkaen Suomessa vähän ennen ajanlaskun alkua) on pauke ja metakka sepänpajassa saavuttanut korviahuumaavan tason, kun hikiset karjut ovat raskain vasaroin mäiskineet kuumaa rautaa alasinta vasten. Myös ahjon elementit tuli ja tuuli ovat nousseet merkittävään asemaan vasta rautakaudella.

Niinpä seppäjumala Kaleva onkin mitä ilmeisimmin tuhansia vuosia myöhäisempi kuin ihmishahmoinen ukkosenjumala, jonka maahantulo ajoitetaan kivikaudelle ja vasarakirveskulttuurin yhteyteen (alkaen noin 3200 eaa.).

Edellä esitetyn perusteella Ilmarinenkaan ei seppäjumalana voi olla rautakautta vanhempi. Mutta toisaalta Ilmarisen nimi viittaa ilmaan, eli taivaanjumalaan. Voitaneen olettaa, että Ilmarinen taivaanjumalana on tunnettu jo varhain (etenkin kun se liittynee komien Inmar-hahmoon), mutta vasta rautakaudella hänestä on tullut myös taivaallinen seppä.

Perkele, Ilmarinen ja Kaleva

Rautakautinen osittaislainanimi Kaleva vakiintui seppäjumalan nimeksi, mutta ilmeisesti melko suppealla alueella: nimi tunnetaan vain varsinaissuomalaisilta ja virolaisilta. Tämä on hyvin sopusoinnussa sen kielitieteen tuloksiin perustuvan näkemyksen kanssa, että varsinaissuomalaiset ovat vasta rautakaudella saapuneet Virosta Lounais-Suomeen. Vasta tulokkaiden mukana olisi tullut myös Kaleva.

Suomen alueella jo ennen suomalaisten (oikeastaan siis virolaisten) saapumista asuneet heimot (erityisesti muinaishämäläiset) sen sijaan lienevät siirtäneet seppäjumalan toimia ja saavutuksia vanhemman taivaanjumalan Ilmarisen nimiin. Kulttuurivaikutusta etelästä siis tuli tännekin, mutta niin vähäisessä määrin, ettei uutta jumalaa päässyt syntymään.

Toisin sanoen juuri Suomessa jo varhemmin asuneet hahmottivat tulen, tuulen ja paukkeen perusteella seppäjumalan ja taivaanjumalan yhdeksi ja samaksi hahmoksi. Viron puolella, missä yhteys baltteihin säilyi pidempään, syntyi seppäjumala Kaleva: uutta jumalaa tarvittiin uuden rautateknologian jumalaksi.

Kuitenkaan itse Kalevasta ei ole säilynyt tietoja, joten tässä esitetty kehityskulku jää hypoteettiseksi. Jostain syystä tietoja on vain hänen pojistaan.

Kalevanpojat

On kuitenkin ilmeistä, että punainen kangas on yhdistetty Kalevanpoikiin vasta myöhemmin; itse kaleva-sanan alkuperää ei voida selittää tätä kautta. Ongelmaa voidaankin lähestyä edellä esitetyn valossa ottamalla lähtökohdaksi se, että 1) Kalevanpoika on Kalevan poika; ja että 2) Kaleva on rautakaudella balttivaikutuksen motivoimana Virossa muodostettu nimitys seppäjumalalle (riippumatta siitä, tunsivatko baltit itse tämännimistä jumalaa).

Kaikkia Kalevanpoikia ei tunneta nimeltä, mutta heitä sanotaan olleen 12. On mielenkiintoista, että Väinämöinen ja Ilmarinen, jotka voidaan lukea luojajumaliin (vaikka tarinoihin on yhdistynyt myös inhimillisten sankareiden piirteitä), lukeutuvat Kalevanpoikiin. Miten tämä selittyy?

Vaihtoehtoja on oikeastaan kaksi päälinjaa: jumalallinen tai inhimillinen. Jumalallisessa vaihtoehdossa pitäisi olettaa, että vanhemmat jumalat Väinämöinen ja Ilmarinen olisi hahmotettu nuoremman seppäjumala Kalevan pojiksi. Tällaista kehitystä on vaikea selittää oikeastaan mitenkään.

Uskottavammalta vaikuttaakin inhimillinen vaihtoehto: joskus rautakaudella kun seppäjumala Kaleva oli jo vakiinnuttanut asemansa Virossa, alettiin Väinämöinen ja Ilmarinen hahmottaa enemmän heeroksina (mytologisoituneina ihmisinä) kuin jumalina. Tämän on ehkä aiheuttanut se, että nimiä Väinämöinen ja Ilmarinen on käytetty liika- tai sukuniminä - niitähän tunnetaan tällaisina niminä vielä myöhemmiltäkin ajoilta.

Inhimilliset heerokset on siis ymmärrettävämmin voitu nähdä Kalevanpoikina. Eräs mahdollisuus esimerkiksi on, että rautakauden Väinämöinen ja Ilmarinen ovat olleet "rautakauppiaita". Merovingiajalta lähtien (vuodesta 600 jaa.) Euran alue Satakunnassa vaurastuu, ja sieltä on löydetty upeita loistomiekkoja. Koska Kaleva oli seppäjumala, olisi Kalevanpojiksi voitu kutsua vaikkapa tällaisten loistomiekkojen takojia ja kauppaajia.

Toinen mahdollisuus on jo aiemmin mainittu punainen kangas: Kalevanpojat olisivat olleet jonkinlainen rikkaiden suurtalonpoikien eli paikallisten ylimysten luokka. Tämä selitys toisaalta linkittyy edelliseen, kun pohditaan, keillä tuohon aikaan oli mahdollisuus vaurastua ja saavuttaa vaikutusvaltaa: tietysti loistoaseiden tuottajilla ja kauppaajilla.

Kalevanpojat ovat siis hyvinkin saattaneet olla jonkinlainen virolainen (mukaanlukien myöhemmät varsinaissuomalaiset) rikas kauppiasluokka. Nimen tarkoitteen hämärtyessä on nimitykselle käynyt kuten muillekin unohdetuille nimityksille (munkkilaisille, jatuleille ja metelin kansalle): on ajateltu näiden olleen jonkinlaisia muinaisia jättiläisiä.

Kalanti

Varmastihan asiaa ei enää ole mahdollista tietää, mutta juuri muinaisen Kalannin ja Satakunnan aluehan on tunnettu loistoaseistaan. Eli on mahdollista, että loistoaseet, virolaista seppäjumalaa palvovat Kalevanpojat ja muinaismaakunta Kalanti liittyvät jotenkin yhteen.

Kenties virolaisten asutustoiminta kohdistui ensin juuri Kalannin rannikolle, ja ehkäpä muuton syyt olivat taloudelliset: ehkä haluttiin etsiä uusia rautamalmiesiintymiä, tai ehkä haluttiin saada hämäläisten turkiskauppa omiin käsiin. Tämän ensimmäisen virolaisen (eli varsinaissuomalaisen) asutusaallon olisivat joka tapauksessa käynnistäneet Kalevanpojat.