Jumalkäsitykset

Tämä luettelo voidaan piirtää puukuvaajaksi siten, että hierarkiassa samantasoiset kohdat (esim. 1, 2. ja 3.) ovat rinnakkain (katso kirjoituksen lopussa olevaa kaaviota). Kunkin kohdan alakohdat piirretään pääkohdan alle mutta keskenään rinnakkain. Hierarkiassa samanarvoiset kohdat ovat keskenään yleisesti ottaen vaihtoehtoisia, eli vain yksi kohta voi päteä yhden henkilön kohdalla. Voi siis olla joko ateisti, agnostisisti tai uskova (tämän kohdan nimeksi sopisi hyvin silkka "teismi", mutta sillä on jo uskonnonfilosofiassa ainakin kaksi eri käyttötarkoitusta, joista kumpaankaan esittämäni ei sovi).

Poikkeuksen muodostavat uskovuuden seuraavat alakohdat, joihin voi uskoa samanaikaisestikin: henkilö voi olla sekä panteisti (uskoo, että jumaluus vaikuttaa maailmankaikkeudessa kaikkialla), eksoteisti (esim. uskoo persoonallisiin jumaliin) että endoteisti (uskoo jumaluuden vaikuttavan itsessään). Tällöin panteismi on ikään kuin taustalla "konkreettisempiin" jumaluuksiin nähden.

Panteismin käsite on monelle hämärä. Panteismilla tarkoitetaan uskoa yhteen kaikkialla läsnäolevaan voimaan tai energiaan. Siinä vaiheessa, kun panteistisesta energiasta erotellaan esimerkiksi sukupuolet (maskuliininen ja feminiininen energia), on kyseessä mielestäni jo polyteismi, koska sukupuoli piirteenä on ominainen persoonalliselle jumalalle. Panteismissa jumalvoima taas on persoonaton.

Panteismissa jumaluus on siis täysin persoonaton: sillä ei ole mitään inhimillisiä ominaisuuksia. Jos jaetaan jumaluudet kahtia, on panteistinen jumaluus persoonaton, passiivinen, ja taustalla. Panteistisen jumaluuden väliainetta voidaan manipuloida, mutta jumaluuden itsensä kanssa ei voida vuorovaikuttaa. Panteismi on vertauskuvallisissa portaissa puhtaan ateismin ja persoonallisten jumalten välisellä askelmalla, eräänlaista "puoliuskomista" siis.

HUOM! Koska panteistisen jumaluuden kanssa ei voida kommunikoida, ei pelkästään panteistinen suuntaus vielä määritelmäpääsivun ensimmäisessä kirjoituksessa esiteltyä uskonnon määritelmää.

Persoonallisiin jumaliin lasken kaikki muut vaihtoehdot paitsi täysin persoonattoman jumalvoiman. Koska sukupuoli on inhimillinen piirre, on jo "persoonattoman" energian jakaminen sukupuoliin jumaluuden persoonallistamista. Tämän portaattoman, liukuvarajaisen asteikon toisessa päässä on "konkreettisuutta" hipova jumala, josta kuvataan sukupuolen lisäksi toimiala, luonne, parran pituus ja jopa silmien väri tai lempiruoka. Persoonalliset jumalat (eli koko kirjo lähes persoonattomasta erittäin persoonalliseen) ovat aktiivisia ja "pinnalla", eli vaikka usko persoonallisiin jumaliin otettaisiinkin pois, taustalle voisi silti jäädä panteismi eli usko persoonattomaan jumaluuteen. Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että mitä persoonallisempi (eli "konkreettisempi") jumala, sitä pinnemmalla; sitä helpompi siihen on olla uskomatta.

Monet sortuvat siihen mustavalkoisesta ajattelutavasta seuraavaan virheeseen, että kieltäessään kaikkein persoonallisimpien jumalten olemassaolon he samalla kieltävät kaikentasoisten jumalten ja jopa kaiken jumaluuden olemassaolon. Parempi tapa on riisua pinnasta lähtien jumalten persoonallisuusasteita, kunnes saavutetaan se persoonallisuuden taso, jota itse pidetään mahdollisena. Todellisuudessa kaikki ateisteiksi itseään kutsuvat eivät ehkä olekaan ateisteja, vaan he ovat toimineet juuri kuvaamani mustavalkoisen ajattelutavan pohjalta.

Satanismin jumalkäsitystä on usein pidetty ateistisena, mutta se voi olla myös "jumalisempi". Tätä aihetta käsitellään kuitenkin perusteellisesti satanismikirjoituksessani.