Kaikki tekstit & kuvat © Ytimennävertäjät

Tässä perkelismi-osiossa jäljitän suomalaisten muinaisia jumalia. Pyrkimyksenäni on seuraavien vuosisatojen kuluessa uudelleenkoostaa muinaissuomalais-pakanallinen jumalisto. Tämä osio on painotukseltaan tiedollinen, mutta tämän sivuston maausko-osiossa jumalia käsitellään kokemukselliselta kannalta. Korostan, että nämä tasot eivät sulje toisiaan pois vaan pikemminkin tukevat toisiaan.

Jumalten tasot

On sitäpaitsi loogista nähdä tarkemmin rajatut jumaluudet (esimerkiksi tietyn puu- tai eläinlajin jumala) laaja-alaisempien jumalten (esimerkiksi metsänjumalan) jälkeläisinä. Vertailukohdan tälle logiikalle saamme vaikkapa feodaalisesta järjestelmästä: kuningas voi läänittää alueen herttualle ja tämä edelleen osan alueestaan paronille, mutta silti kuningas on koko valtion hallitsija. Samalla tavalla metsänjumala lopulta vallitsee kaikkea metsässä; myös niitä eläimiä, joilla on oma jumalansa.

"Isovanhemmat"-luokan jumalia ovat ne harvat, jotka ovat osallistuneet maailman luomiseen. Tällaisia ovat Väinämöinen ja Ilmarinen. Uudessa Kalevalassa Lönnrot tosin esitti luojana (lähinnä intialaisen mytologian motivoimana) Ilmattaren (ks. Pentikäinen, Juha: Kalevalan maailma, 1989), ja olipa hänellä jo Ukko Ylijumalakin läsnä luomistapahtumassa.

Jälkimmäisen motiivina oli halu nähdä suomalaisilla taipumusta "kehittyneeseen yksijumalaisuuteen". Kansanrunoudesta näille kummallekaan jumalalle ei kuitenkaan löydy tukea, vaan yleisesti luomistapahtumassa on läsnä yksin Väinämöinen, ja tietysti vesilintu, jonka munan materiasta maailma syntyy.

Ilmarinen on luomisessa mukana taivaankannen takojana. Ilmarista ja Väinämöistä ei tosin koskaan mainita yhdessä, mutta molemmilla oli silti osansa maailman synnyssä.

Ukko ei siis ole alkuaan ollut ylijumala vaan ylinen jumala eli taivaanjumala: "ukko" on ollut taivaanjumala Ilmarisen kiertonimitys. Sen sijaan Väinämöisen jäljille en vielä ole päässyt; tämä jumala on tosin yhdistetty komien vedenjumalaan, Inmarin (Ilmarisen) veljeen.