Valaistuneisuuttaan julistavat henkilöt© Ytimennävertäjät
New Age -piireissä on jopa sääntönä hahmottaa elämä lineaarisesti: lähtöpiste on maallisten asioiden parissa puuhasteleva epäkypsä, nuori sielu, ja päätepisteessä häämöttää henkisen kehityksen huipun saavuttanut valaistunut sielu. Henkinen on tällöin tietysti maallisen vastakohta, mikä johtaa pakonomaisessa henkisyyden kaipuussaan piehtaroivien ihmisten tarpeeseen tehdä selvä pesäero kaikkeen maalliseen. Halu olla henkinen ei kuitenkaan tee kenestäkään henkistä. Halu olla valaistunut johtaa niin ikään laihaan lopputulokseen. Aito valaistuminen (joka on tietysti teoriassa mahdollinen) on joidenkin mukaan sitä, että halut eivät hallitse. Se voi olla myös sitä, että ihminen on täysin sinut itsensä kanssa ja on riisunut kaikki keinotekoiset roolit yltään. Niinpä ihminen, joka haluaa olla valaistunut, ei todellakaan sitä ole. Rautalankaa: ihminen, joka kailottaa olevansa valaistunut, haluaa olla valaistunut, eikä juuri tämän halunsa vuoksi sitä todellakaan ole. Jostain syystä tällaisten "luulovalaistuneiden" ihmisten ymmärrys on kuitenkin sen verran rajallinen, etteivät he ole tätä tiedostaneet. Tästä johtuen onkin niin, että mitä kovempaa joku huutaa valaistumistaan, sitä enemmän hänen käytöksensä ja puheensa ovat ristiriidassa hänen väitteensä kanssa.
Valaistumisen etsijätMonella luulovalaistuneella tie johtaa yhä kovempiin "aineisiin": kailotettuaan aikansa he havaitsevat, etteivät ehkä olekaan aivan niin valaistuneita kuin haluaisivat. Kaikessa hiljaisuudessa he etsivät uuden suuntauksen ja gurun ja muistavat kertoa kaikille, että nyt he ovat "kasvaneet ulos" aiemmasta filosofiastaan. Tällä he antavat ymmärtää, että suuntaus oli liian "matala" heille, vaikka jokainen normaaliälyinen kuulija kyllä tajuaa, että todennäköisesti joku mainitun suuntauksen edustaja onkin vain pudottanut tämän pää pilvissä etenevän luulovalaistuneen fantasioistaan maan pinnalle, mistä katkeroituneena guru sai kenkää, ja nyt on uusi guru haussa.Mikäli tällaisen luulovalaistuneen kuulijakunnalla olisi rohkeutta puhua suoraan, voisi valaistumisen etsijä havaita ajoissa itsepetoksensa ja palata takaisin maan pinnalle. Mikäli valaistumisen etsijän itsetunto on heikko, kokee hän suorasanaisen palautteen kuitenkin todennäköisesti nöyryytyksenä ja henkilökohtaisena hyökkäyksenä. Tällöin hän kehittää suojareaktionaan uskomuksen, että muut ovat vain kateellisia hänen "valaistumisistaan". Tällainen tyyppi saattaa jo olla avun tavoittamattomissa: sanoipa kuka tahansa mitä tahansa, hän suojelee egoaan kehittämällä yhä uusia tekosyitä pettääkseen itseään ja näin joutumatta kohtaamaan katkeraa totuutta.
Valevalaistumisen tunnistaminenUseimmin valaistumiseksi luultava tila on jonkinlainen ekstaattinen kokemus. Se voi syntyä uskonnon- tai magianharjoituksen aikana, ja pysähdyttää ihmisen tunnustelemaan itsensä ja maailmankaikkeuden suhdetta. Tällöin on luonnollista, että mikään arkipäiväinen ei kiinnosta, eivätkä esimerkiksi negatiiviset tunteet herää yhtä helposti kuin tavallisessa stressaantuneessa arkimielentilassa.Ekstaasi on sangen hyödyllinen niin tietoisuutta kuin terveyttäkin ajatellen, mutta valaistumista se ei ole. Aito valaistuminen, mikäli siihen uskomme, on pysyvä tila; ei vain hetken kestävä poikkeustila. Jostain syystä "henkisestä kehityksestä" kiinnostuneilla ihmisillä on halu tulkita oma ekstaattinen kokemus valaistumiseksi. Kuitenkin jo tämän halun olemassaolon pitäisi paljastaa, että kyseessä ei ole valaistuminen.
Takaisin Jaskan pääsivulle |