 
HAAPAPopulus tremula© Ytimennävertäjät
Ulkomuoto"Värisevä poppeli" on poppelien suvun ainoa luonnonvarainen edustaja maassamme. Sen mieleenpainuvimpia tunnusmerkkejä on pienimmässäkin tuulahduksessa villisti haviseva lehtimassa, joka näyttää vaihtavan väriään lehtien kääntyessä. Lehdet ovatkin yläpuoleltaan miltei sinivihreitä ja alapinnalta hopeaan vivahtavan vaaleanvihreitä. Lehden epätavallisen herkkä liikkuvuus johtuu lähinnä litteästä, pitkästä lehtiruodista. Lehtien liike ravistaa tuhohyönteiset pois ja parantaa puun kykyä hyödyntää auringonvaloa. Syksyisin lehdet ovat kirkkaan keltaisia ja oransseja. Nuoren haavan kuori on kauniin hopeanvihreä ja sileä, mutta vanhemmiten niiden kuori muuttuu tummanharmaaksi ja kaarnamaiseksi latvuksen jäädessä vaaleaksi. Haavikossa vieraillessa ei useinkaan tule ajatelleeksi, että kävelee kloonien keskellä. Yksi ainoa emopuu voi synnyttää satoja juurivesoja, joista kasvavat puut ovat aina emopuunsa täydellisiä kopioita. Siten kokonainen haavikko saattaa koostua yhdestä ainoasta puuyksilöstä.Haapa kasvaa nopeasti, parhaimmillaan metrin vuodessa, mutta sen kasvu pysähtyy noin 60:n ikävuoden kohdalla. Tämän jälkeen erilaiset lahottajasienet tuhoavat sen nopeasti. Usein ei haapa kuitenkaan ennätä tuon ikäiseksi, sillä sen kuori ja versot ovat ravitsevia ja näin ollen herkkua jäniksille, kauriille ja pikkujyrsijöille. Haavasta saa ravintonsa useita satoja hyönteisiä ja sieniä, sen kuori on elintärkeää ravintoa monelle eläimelle ja sen uumenissa viihtyy niin valkoselkätikka, kuin liito-oravakin. Haavan lehdet ovat kuivinakin hyvin valkuaisainepitoisia ja siksi ne maistuvatkin monille eläimille talviravinnoksi. Lisäksi haavalla on muuan erityisominaisuus, jonka ansiosta sen arvo nousee tuntuvasti: haapa valmistaa maaperän otolliseksi muiden puiden kasvulle. Vaikkei se itse eläkään kovin vanhaksi, alueen muu kasvusto hyötyy siitä vielä vuosienkin päästä.
KasvilääkintäKasvilääkinnässä haavan kuorta ja tuoreita lehtiä käytetään sisäisesti alentamaan kuumetta ja ulkoisesti antiseptisena aineena. Haapa on tunnettu verta puhdistavana rohtona ja sitä on käytetty myös rakko- ja eturauhasvaivoihin.
Muu hyötykäyttöPuuaines on haavalla erityisen joustavaa ja kauniin valkoista, joten lienee selvää, että haapapuu on ollut erittäin laajalti ja monipuolisesti käytetty käsitöiden raaka-aine. Sitä käytettiin ruoka-astioiden, lusikoiden, kauhojen, kulhojen ym. valmistukseen sekä taipuisuutta vaativiin esineisiin, kuten suksiin ja ansoihin. Vaikka hyvin kuivasta haavasta saataisiin kestävää rakennusmateriaalia, on silti tyydytty käyttämään haapaa lähinnä vain aittojen, vajojen ym. rakennusaineena. Tämän puuaineksen ominaisuuksiin kuuluu myös se, ettei se lahoa helposti ja soveltuu siksi hyvin venemateriaaliksi. Tärkein, ja luultavasti vanhin, haavan käyttötapa lieneekin nk. haapion valmistus. Haapio on yhdestä tukista koverrettu kapea vene, joka on ominaisuuksiltaan lähellä kanoottia. Tällaisella kulkupelillä liikuttiin jo kivikaudella ja yhä nykyäänkin etenkin Virossa haapioiden valmistus ja käyttö on voimissaan.
Tarinat ja uskomuksetHaapaan liitetyt tarinat ja uskomukset liittyvät melkein poikkeuksetta sen lehtien liikkeeseen ja ääneen. "Kuiskaavaksi puuksi" kutsutun haavan on uskottu todella puhuvan haltioiden ja jumalten kielellä ja haavan avulla on ollut mahdollista siirtyä näiden olentojen maailmaan hetkeksi. Kristinuskon myötä yleistyi käsitys siitä, että haavan lehtien tärinä johtuu siitä, että haapa pelkää. Pelon ja kauhun syyksi on laitettu vaikkapa väite siitä, että Jeesuksen risti oli tästä puusta tehty, Juudas hirttäytyi haapaan tai vaihtoehtoisesti se, että joku on surmattu haavan alle. Joka tapauksessa haavalle on työnnetty syyllisyyttä ja syntejä joka lajia.Vanhempaa perua tuntuu olevan tuo yhdistäminen jumaliin ja haltioihin. Mesopotamian hautalöydöksissä (n.3000 vuotta eaa) vainajien mukaan oli laitettu haapaseppeleitä; tapa, joka juonsi juurensa siitä uskomuksesta, että haapa voi tuoda ihmisen takaisin alisesta maailmasta. Haavan lehtien äänestä on myös ennustettu. Eräiden tietojen mukaan haapa paitsi kuiskii muinaisella kielellä, se myös kuuntelee. Sillä on sanottu olevan kaikkein tarkin kuuloaisti kaikista puista.
Omat elämykseniOlen aina ihaillut haavanlehtien syksyistä väriloistoa ja sitä kuivaa rahinaa, kuisketta, jota ne tuulessa pitävät. Koska haapoja on usein pieni metsikkö yhdessä rykelmässä, on todellinen ilo vaeltaa niiden alla ja katsella kirpeää syystaivasta niiden oksien lävitse. Talvisin haapojen rungot ovat kauniin kellanvihreitä ja niissä on hopeinen kiilto, jonka ansiosta ne erottaa selvästi muista metsän puista. Silloin ne ovat kuin veistoksia ja oksien muodosta tulevat elävästi mieleeni lehtiruodit.En ollut kohdannut yksinäistä jättiläishaapaa ennen muuttoani Haapaniemeen. Siellä, tontin tienpuoleisessa nurkassa seisoi sellainen jättiläinen, ollut siinä jo taloa rakennettaessa 30-luvulla. Itse asiassa perinnetieto kertoi, että tuolla alueella oli aina kasvanut isoja haapoja, mutta taloa rakennettaessa enimmät oli kaadettu pois. Tämä yksi kuitenkin riitti minulle. Puu oli harvinaisen terve, tosin muurahaiset olivat tehneet keon sen juurelle ja ryömivät pitkin sen runkoa, mutta siitä ei näyttänyt olevan puulle haittaa. Palokärki oli joskus hakannut mustana ammottavan, täydellisen pyöreän kolon puuhun, myöhemmin tuota koloa oli yrittänyt hyödyntää myös joku pöllö, jonka talon entinen isäntä oli kuitenkin surutta ampunut pois. Palokärki viihtyi puussa kuitenkin edelleen aina pihassa pistäytyessään ja haukka tapasi toisinaan istua latvassa valitsemassa lintulaudalta sopivaa saalista. Vein tälle haavalle pihapuun uhrit, silitin rosoista kaarnaa, tunsin itseni pieneksi seisoessani sen juurella. Luontevalta tuntui myös puhua sille, kaikesta, pyytää neuvoakin. Nuoret haavikot ovat luonteeltaan täysin erilaisia, nuorekkaampia ja lörpöttelevämpiä, niiltä saa tarvittaessa voimaa ja iloa, mutta neuvomiseen niillä ei ole aikaa. Kuuntele.
Puun päivä 27.9. / Puiden ja metsän lähestyminen / Kataja / Koivu / Kuusi / Lehmus / Leppä / Mänty / Omenapuu / Orapihlaja / Paju / Pihlaja / Pähkinäpensas / Saarni / Tammi |
Takaisin Puiden olemus -sivulle
Takaisin Ytimennävertäjien pääsivulle