Uskonnon ja elämänfilosofian ero

Uskonto ja elämänfilosofia ovat keskenään lähekkäisiä merkityskenttiä. Yleensä pakanayhdistyksissä jäsenvaatimuksena on "pakanauskonnon" harjoittaminen. Usein jätetään tarkemmin määrittelemättä uskonnon ja elämänfilosofian erot, ja tällöin "uskonnolla" tarkoitetaankin mitä tahansa maailmankatsomusta.

On kuitenkin hyödyllistä tuntea tämänkaltaisten lähekkäisten luokkien eroavaisuudet: muuten käy helposti niin, että puhutaan samoilla sanoilla eri asioista, eikä edes ymmärretä, miksei ymmärretä toista osapuolta.

Selkeintä on lähestyä ongelmaa esimerkkitapausten avulla. Näillä Ytimennävertäjäin sivuilla esitellään perkelismi ja ki-panteismi. Kuten sivun ensimmäisestä luvusta kävi ilmi, on perkelismi uskonto. Ki-panteismi taas on yhdelle perusideologialle pohjaava elämänfilosofia.

Mikä olennainen ero näillä kahdella on?

Molemmissa voi olla rituaaleja: perkelismissä uskonnollisia, ki-panteismissa "järkiperäisiä". Kuitenkin niin kauan kuin länsimainen tiede ei allekirjoita ki:n merkitystä elämänvoimana ja -lähteenä, voidaan näitä "järkiperäisiäkin" rituaaleja pitää uskon asioina.

Molemmissa voi olla dogmeja eli opinkappaleita. Voidaan sanoa, että jokaisessa kiinteässä uskomusrakennelmassa on dogmeja; muutenhan se ei olisi kiinteä vaan jatkuvasti muuttuva. Uskomusrakennelman (oli se sitten uskonto tai elämänfilosofia) ei kuitenkaan ole pakko olla kiinteä: se voi olla myös löyhärajaisempi ja jatkuvasti kehittyvä.

Usko jumaliin ei myöskään tee eroa: ki-panteismissa ei suljeta pois mahdollisuutta jumaluuksien olemassaoloon. Mutta nyt lähestytään asian ydintä: Perkelismissä pyritään kommunikoimaan jumalten kanssa.

Juuri tämä, eli kommunikointi jumalten kanssa, on seikka joka tekee uskonnon. Ja tämä sama seikka myös erottaa uskonnon elämänfilosofiasta.

Ki-panteismissa ki-energia on kaikkialla läsnä, ja vain ki:n kautta on elämää: kun ki:n virtaus lakkaa, olento kuolee. Ki nähdään siis jumalvoimana tai jumaluutena, joskaan ei persoonallisena (jumalten persoonallisuudesta ks. sivu 2). Koska ki ei ole persoonallinen jumala, sen kanssa ei voi kommunikoida. Toki kannattaa pyrkiä helpottamaan ki:n virtausta omassa kehossa ja mielessä, aivan samoin kuin pyritään helpottamaan verenkiertoa (esim. välttämällä tiukan narun sitomista käsivarren ympäri). Tällöin kuitenkin manipuloidaan "väliainetta", jossa ki virtaa: omaa kehoa. Ki:tä itseään ei ole mahdollista manipuloida saati sitten komennella, joten "kommunikaatio" jää puuttumaan.

Näin ollen mikä tahansa suuntaus, jossa ei ole persoonallisia jumaluuksia, on elämänfilosofia eikä uskonto. Uskonnossakin voi toki olla persoonallisten jumalten lisäksi myös persoonattomia taustajumaluuksia tai -energioita.

Tämä kuvaaja, joka on neljän hengen aivoriihemme tulos, kertoo paremmin kuin tuhat sanaa uskonnon ja sen lähikategorioiden väliset erot.

N, S ja W ovat ilmansuuntia, eli vastaavassa järjestyksessä pohjoinen, etelä ja länsi. U on uskonto, E on elämänfilosofia ja I on ideologia.

Ideologia on sellainen suuntaus, joka voidaan kokonaisuudessaan tiivistää yhteen virkkeeseen. Ideologioita ovat esimerkiksi veganismi, anarkismi, kommunismi, luonnon kunnioittaminen jne. Ideologia ei välttämättä vaikuta kaikilla elämänalueilla, koska se on pohjimmiltaan yksi ajatus.

Elämänfilosofia voi rakentua ideologian päälle. Siinä on yleensä mukana useampiakin ajatuksia, ja se voi vaikuttaa kaikilla elämänalueilla ja olla taustalla kaikessa ajattelussa. Siinä voi olla myös uskontoon yleisesti yhdistettyjä piirteitä, kuten dogmeja, rituaaleja tai vastaavia. Siksi elämänfilosofia yltääkin kuvaajassa uskonnon korkeudelle, ja jopa uskonnon tavoin pyramidin huipulle.

Uskonto voi sisältää hyvin paljon samoja aineksia kuin elämänfilosofia. Se on kuitenkin oma lokeronsa pyramidin toisella puolella, koska uskonnossa kommunikoidaan jumalten kanssa. Koska tämä on olennainen ero uskonnon ja elämänfilosofian välillä, ei uskonnon tarvitse välttämättä sisältää esimerkiksi dogmeja (tästä esimerkkinä perkelismi).

Kustakin lokerosta voi syntyä naapurilokeroon kuuluva uskomusrakennelma. Niinpä esimerkiksi elämänfilosofia voi kehittyä uskonnoksi tai päinvastoin.

On vielä tarkasteltava kahta lokeroa, joita en selvyyden säilyttääkseni ole merkinnyt pyramidiin.

Tapauskovaisuus sijaitsee pohjoisrinteellä uskonnon alapuolella. Tapauskovaisuuteen pudotaan, kun usko katoaa, mutta muoto jää. Tapauskovainen voi osallistua kuuliaisesti uskontoon kuuluviin rituaaleihin, mutta hän ei usko tai ei ainakaan vuorovaikuta uskontonsa jumalten kanssa.

Periaateuskovaisuus sijaitsee etelärinteellä uskonnon alapuolella. Periaateuskovaisuuteen päädytään, kun periaatteessa uskotaan "oikein", mutta ei vaivauduta toteuttamaan uskoa käytännössä. Periaateuskovaisella on usko, mutta toiminta puuttuu. Passiivisuuttaan hänkään ei vuorovaikuta jumalten kanssa. Periaateuskovaisuus ja tapauskovaisuus ikään kuin täydentävät toisiaan, ovat tavallaan uskonnon "rupsahtumia".

Kuka Jaska? / Uskonto ja järki / Putkiaivot ja henkiaisti / Keitä ovat pakanat / Uskonnonvapaus / Löydä sisäinen pakanasi / Kristinusko, ainoa oikea uskonto? / Ainutlaatuinen kristinusko? / Valtionkirkko - aivopesukoneisto? / Pakanuuteen liittyviä termejä / Mikä tekee uskonnon? / Uskonnon ja elämänfilosofian ero / Vain yksi uskonto kerrallaan / Jumalkäsitykset / Mitä jumalat ovat? / Mitä wicca on? / Käsityksiä wiccalaisuudesta / Wicca-traditioista / Neowicca ja tradwicca / Mikä ihmeen "eklektinen wicca"? / Wiccalaisuuden piirteistä / What is Wicca? / Satanismi pakanauskontona / Kaikki jumalat = yksi jumala? / Jälleensyntymäoppi / Valaistuneet