Kaikki tekstit & kuvat © Ytimennävertäjät

Länsimaisella nykypakanalla ei ole mahdollisuutta toteemieläimeen eikä suojelushenkeen; hänen suvullaan kun ei ollut apunaan shamaania. Mutta ehkä ajan mittaan, kun uuspakanat saavat jälkikasvua, myös suojelushengen löytäminen saa jälleen tärkeän aseman. Pakanavanhemmat eivät varmastikaan itse voi synnytyksen aikana kirmailla lähimetsissä, mutta joku shamanistituttava on varmasti valmis tähän tehtävään ja käy innolla tarkkailemaan luonnon merkkejä ja eläinten käytöstä tai jälkiä löytääkseen pienokaiselle suojelushengen. On tosin tärkeää kertoa hänelle pian synnytyksen päätyttyä, millä hetkellä lapsi tuli maailmaan, jotta tapahtumien aikasuhteet hahmottuisivat oikein.

Sen sijaan voimaeläin ja henkiopas ovat nykypakanankin ulottuvilla. Henkiopas jo monilla onkin, ja sen suomien mahdollisuuksien kartoittamiseen kannattaa paneutua kunnolla; kirjallisuuslistassa mainittu Harnerin teos kertoo paljon henkioppaasta, vaikka kirjoittaja käyttääkin (tämän kirjoituksen puutteessa) siitä sekaisin nimityksiä suojelushenki ja voimaeläin. Voimaeläinkin on mahdollista löytää esimerkiksi turvautumalla ulkopuoliseen apuun; tästä seuraavissa alaluvuissa.

On tietysti selvää, että ihmisen on helpompi samaistua nisäkkääseen tai lintuun kuin vaikkapa hyönteiseen tai kalaan. Voimaeläimen kohdalla yhteneväisyys liittyykin usein johonkin nisäkkääseen, koska niiden rakenne ja liikkuminen muistuttavat ihmisen vastaavia, mutta henkiopas sen sijaan voi olla vaikka muurahainen tai kaalimato.

Nämä kaksi nykypakanalle tärkeintä eläinhenkiluokkaa, voimaeläin ja henkiopas, eroavat toisistaan ratkaisevasti siinä, että henkioppaan jäljille pääsee ainoastaan oman puolueettoman intuitionsa avulla. Voimaeläimen puolestaan voi löytää oikeastaan vain muiden intuition avulla, koska oma minäkuva on aina halujen ja odotusten värittämä, emmekä itse näe peilissä samaa olemusta, jonka muut meissä näkevät.

Kuinka löytää voimaeläin?

Avustajien pitäisi työskennellä tietty aika, esimerkiksi viikko, toisistaan tietämättä, jotteivät he pääsisi yhdessä järkeilemään lopputulosta. Myöskään avustajien mielikuvitusta ei pitäisi ruokkia kertomalla omia tai muiden näkemyksiä eikä yrittämällä käyttäytyä toisin kuin normaalisti käyttäytyy. Itsepetos lienee kaikista petoksista turhin; uuspakanalla jos kenellä pitäisi olla riittävästi rohkeutta välttää pilvilinnoja.

Mikäli kaikki tai suurin osa avustajista päätyy samaan lopputulokseen, on kyseessä hyvin suurella todennäköisyydellä henkilön voimaeläin. Mikäli tuloksena on useita eri eläimiä, on asian ratkaisemiseen käytettävä pidempi aika. Kannattaa ehkä myös lykätä asian selvittämistä tietoisen mielen osalta - ja antaa avustajien alitajunnan edetä hoputtamatta omaan tahtiinsa kohti lopullista oivallusta. Sulattelujakson aikana on myös erittäin tärkeää, etteivät avustajat kommunikoi keskenään - muutoin päädytään järkeilemään voimaeläin, jolloin lopputulos kuvastaa jälleen lähinnä avustajien subjektiivista näkemystä ja mielihaluja.

Avustajan eli shamanistin olisi hyvä olla tutustunut shamanistisiin tekniikoihin. Näkymatkoille pitäisi valmistautua henkisesti kunnolla, ja matkaa olisi hyvä vahvistaa esimerkiksi matalalla rummutuksella. Tällainen theta-aaltoja tuottava rummutus muuttaa tutkitusti myös aivoaaltoja transsin suuntaan, alfa- ja jopa theta-aalloille saakka. Keskittymisen olisi hyvä olla täydellistä, kohdehenkilö olisi pidettävä koko ajan mielessä. Tämä vaatii tietysti sen, että avustajalla on oltava motivaatiota tehtävän suorittamiseen ja mielellään fokus kohdehenkilöstä; valokuva tai vaatekappale käy hyvin. Ryhmä shamanisteja eli uusshamaaneja voikin tehdä sopimuksen, että vuorotellen etsitään kaikille voimaeläin. Näin kaikki saavat sekä kokemusta että hyötyä.

Eläinhenkien maailma on täällä nyt ja aina, mutta toistaiseksi vain harva meistä uuspakanoista on myös täällä - ainakaan samalla "täällä" kuin ne. Eläinhenget ovat yksi pakanuuden ja uskonnon voimavara lisää, ja niiden tavoittaminen voi suuresti rikastaa henkistä ja hengellistä elämäämme, samoin kuin tietysti kehittää itsetuntemustamme ja omien voimavarojemme ja taipumustemme arviointikykyä.

Valikoitua kirjallisuutta:

Tieto
Pentikäinen, Juha: Samaanit. Pohjoisten kansojen elämäntaistelu
Siikala, Anna-Leena: Suomalainen shamanismi

Taito
Harner, Michael: Shamaanin tie. Johdatus voimaan ja parantamiseen
King, Serge Kahili: Kaupunkishamaani